Ensimmäinen kuukausi

Huomenna tyttäremme syntymästä tulee kuluneeksi kuukausi. Ajan kulku on ollut huimaa, elämä on mullistunut niin totaalisesti. Päivät vierähtävät ohitse, vauva kasvaa huimaa vauhtia. Vauvan kehitystä on ihmeellistä seurata: hän ei olekaan enää se ihan vastasyntynyt, joka vain nukkuu ja syö. Hän on kiinnostunut ympäristöstään ja meistä ihmisistä, hän hakee katsekontakteja ja hymyilee peilikuvalleen ja vanhemmilleen. Eikä hän enää mahdu kaikkein pienimpiin vaatteisiinsa! 

Kulunut kuukausi on ollut ehdottomasti elämäni tunnepitoisin. Olen kokenut ääretöntä onnea, iloa, riemua, ihmetystä, huolta, väsymystä ja turhautumista. Olen kokenut synnytyksen ja kaiken siihen liittyvän oudon ja ihmeellisen. Olen tuskaillut maitotulvan kanssa, iloinnut hyvin nukutuista ja harmistunut hankalista öistä. Olen ollut neuvoton ja epävarma, mutta toisaalta useissa tilanteissa luonteva ja kärsivällinen. Olen saanut kokea pakahduttavan rakkauden tunteen ja huomannut, että vaikka välillä ärsyttää kamalasti, on se rakkaus läsnä ihan joka hetki. 

Uusi elämä on tullut kotiimme ja sydämiimme, eikä mikään ole koskaan enää ennallaan.

<3:lla Mrs. M

Ihana muisto.

 Kolme viikkoa ennen vauvan syntymää otimme valokuvaajaystävämme kanssa kuvia muistoksi raskausajasta. Kuvaukset sujuivat leppoisasti ja kuvista tuli aivan mielettömiä, tässä muutama maistiainen. On niin liikuttavaa ja ihmeellistä, että tuo maha on nyt poissa ja maha-asukki nukkuu tuossa vieressä. Ihmeellinen elämä. Ihana muisto <3 

<3: Mrs. M.

ps. Kaikki kuvat ovat Olli Kaliman ottamia ja muokkaamia eikä niitä saa kopioida ilman lupaani!

Mrs. M ja vauva

Täydellinen tyttäremme syntyi yhdeksän päivää sitten. Elämän on täyttänyt rakkaus, jonka määrää ei voi kuvailla. Vauva-arki vie kaiken ajan ja energian, mutta on sen arvoista. 

Tässä hän on, ihana pieni vauvamme.

<3:lla Mrs. M.

Me teimme tästä kodin onnellisille lopuille.

Tässä on yksi elämä, meidän, ehjä ja elettävä.

<3:lla Mrs. M. ja kamu,

rv39+4

One week to go!

Tasan viikko laskettuun aikaan ja sen kunniaksi mielettömät hellekelit! Tähän päivään on mahtunut brunsseilua vanhan ystävän kanssa, terassia ja jätskiä satamassa ihanan pariskunnan kanssa ja rentoa hengailua serkun perheen luona. Vähän alkaa jo jänskättää, mutta keskitytään nyt vielä kesästä nauttimiseen! 

<3:lla Mrs. M. ja kamu,

rv39+0

Leijonan odotusta.

Lasketun ajan lähestyessä alkaa selkeämmin ymmärtää sen, että päivämääriin on turha tuijotella: Meillä saattaa olla vauva jo huomenna, tai vasta kolmen viikon kuluttua. Lähipiirissämme on juuri mennyt pari vauvaa reilusti yli lasketun ajan, mikä muistuttaa olemaan malttavainen. Viime päivät olenkin keskittynyt nauttimaan loppuraskaudesta (niiltä osin kuin se on mahdollista), fiilistelemään rauhallista ja kiireetöntä vauvavapaata arkea. Näitä hetkiä on vaalittava nyt.

Nyt 39. raskausviikolla vauva on laskeutunut hyvin alas lantioon ja sen tuntee erilaisina nivus- ja sisäreisikipuina, luiden kolotuksena, tihentyneenä vessahätänä sekä viiltävinä kipupiikkeinä. Selkä väsyy herkästi seisoskelusta ja kävelystä: eilisen kävelylenkin päätteeksi sain verrytellä ja venytellä selkää noin tunnin, että pahin kipu meni ohitse. Keho tarvitsee huomattavasti normaalia enemmän lepoa ja energiataso on päiväsaikaankin melko alhainen. Vaikka olen selvinnyt hyvin vähällä turvotuksella, ovat kihla- ja vihkisormukset olleet jo viikon poissa sormesta, ja suurin osa kengistä puristaa jalkoja. Saa nähdä miten loppuviikoksi luvatut helteet vaikuttavat kroppaan, nämä viileämmät kelit ovat kyllä sopineet minun keholleni vaikka helteitä kaipailenkin.

Sairaalalaukku on pakattu, tutteja sterilisoitu ja vauvan kotiutumisvaatteet päätetty. Viimeiseksi jätetyt valmistelut on hoidettu ja nyt edessä olisi vain jokaviikkoisia kotihommia. Eilen saapui kauan odotettu ovi ja nyt kotona rempataan! Saamme kuin saammekin siis makuuhuoneeseemme oven ennen vauvan syntymää. 

 

<3:lla Mrs. M. ja kamu,

rv38+6

Two weeks to go!

rv37+3 ja mökkimaha

Elämme jännittäviä aikoja. Laskettuun aikaan on tasan kaksi viikkoa. Mieli siirtyy entistä vahvemmin tulevaan ja vauvan haluaisi jo syliin. Elo on melkoista vuoristorataa niin psyykkisesti kuin fyysisesti: välillä olo on malttamaton ja meinaan tuskastua kaiken maailman vaivoihin ja kipuihin, välillä taas nautin raskauden viime hetkistä ja onnistun jopa unohtamaan vauvankaipuun hetkiksi. Jonkinlainen rauha on nyt laskeutunut meidän kotiimme, enkä halua enää viilettää menemään: olen huomannut, että liian aktiivisista päivistä seuraa huonosti nukuttuja öitä. 

Kotona kaikki alkaa oviremonttia lukuunottamatta olla valmista. Mr. M. on ollut valmiustilassa oviremonttia varten jo kohta kaksi viikkoa, mutta oven toimitus on viivästynyt. Nyt siis jännitetään, kumpi tulee ensin: ovi vai vauva :D Pientä pyykkäyshommaa olisi vielä tehtävänä enkä ole raaskinut vielä pakata sairaalalaukkua. Ehkä olen alitajuisesti lykännyt tiettyjen askareiden tekemistä, koska niiden jälkeen edessä on vain odottelua. 

Neuvolassa käytiin eilen, kaikki on kunnossa sekä äidillä että vauvalla. Vauva on selkeästi laskeutunut syvälle lantioon, mutta ei vielä täysin kiinnittynyt. Oma fiilikseni on, että vauva ei vielä ihan heti ole tulossa, mutta tässä vaiheessa raskautta jokainen päivä on otettava kerrallaan. Raskauden kokeneet ystävät kehottavat nauttimaan viimeisistä viikoista, sillä pian tämä on oikeasti ohitse. Olisin jo valmis tutustumaan vauvaamme ja aloittamaan kolmehenkisen perheemme yhteiselämän, mutta samalla ajatus tuntuu jotenkin kaukaiselta. Ei sitä kai voi kukaan täysin ymmärtää, ennen kuin vauva on oikeasti täällä.

<3:lla Mrs. M. ja kamu eli Möyryliisa eli typy,

rv38+0 

ps. Pahoittelen pientä fonttia, tää ei toimi ja mää en enää jaksa korjailla!! Mur!