Vuoden viimeinen päivä

Tämä vuosi on ollut kiistatta yksi elämäni merkittävimmistä. Olen siirtynyt työelämään, muuttanut omaan kotiimme ja juhlinut mieheni kanssa viisivuotista taivaltamme. Olen tehnyt elämäni ensimmäisen positiivisen raskaustestin ja saanut kertoa miehelleni, että hänestä tulee isä, saanut kokea alkuraskauden.

Ensi vuodesta tulee varmasti ihmeellisin, raskain, onnellisin ja erikoisin. Saan kokea kasvavan mahan, lapsen liikkeet sisälläni. Saan oman lapseni syliini.

Aikamoista.

<3: Mrs. M ja kamu,

rv 9+4

Kymmenennellä viikolla

Ensimmäinen kerta, kun lomalla jaksan kammeta itseni tietokoneen äärelle kirjoittamaan. Loma on mennyt kutakuinkin yksinomaan levätessä ja makoillessa sohvalla. Joulua ennen teimme pienen kaupunkireissun vuosipäivämme kunniaksi ja joulun vietimme perheen parissa. Olin etukäteen jännittänyt joulua, mutta ihme kyllä vointini oli todella hyvä. Kahteen päivään en juurikaan voinut pahoin ja nautin jopa ruuasta! Se teki todella, todella hyvää. Tapaninpäivänä joulun taika alkoi olla jo poissa. Huonovointisuus on läsnä lähes kaiken valveillaoloajan ja levon tarve on valtava. Täytynee hiljalleen ruveta lisäämään arkeeni kaiken makoilun vastapainoksi kevyitä ulkoilulenkkejä, etenkin nyt kun kovat pakkasetkin ovat hellittäneet. 

Olen nyt kymmenennellä viikolla raskaana. Hullua! Tarkoitukseni on ollut kirjoitella tuntemuksiani ja kuulumisiamme viikottain, mutta sattuneista syistä sekin on tuntunut liian raskaalta urakalta. Raskaus on vetänyt energiatasoni aivan nollille, tavallisesti pääsen liikkeelle vasta iltapäivällä, kun pahin huonovointisuus ja väsymys alkaa helpottaa. Vielä ei liene helpotusta väsymykselle, sillä kymmenennellä viikolla sikiö kehittyy niin huimaa vauhtia, että äidin kroppa on koetuksella.

Raskausoireita kymmenennellä viikolla (suurin osa on pysynyt mukana jo useamman viikon):

~ Huonovointisuus, etova olo

~ Ruokahaluttomuus

~ Lisääntynyt vessassa ramppaaminen (kasvanut kohtu painaa jo melko kovasti virtsarakkoa)

~ Satunnainen oksentelu (tähän mennessä olen oksentanut vain muutamana päivänä)

~ Tunteiden kuohuminen itkukohtauksista kiukutteluun ja äärimmäiseen liikutukseen

~ Vaikka kohtu on vielä pieni eikä vatsani ole kasvanut, en pysty käyttämään mitään kiristäviä vaatteita. Jotenkin se paine vatsaa vasten tuntuu pahalta.

~ Allergiaoireet ovat pysyneet poissa koko raskauden ajan, ihanaa!

~ Väsymys ja innottomuus

~ Todella herkät ja kuppikoolla kasvaneet rinnat

~ Palelen herkästi ja saan tosi voimakkaita vilunväristyksiä

~ Kuukautiskipua muistuttavat tuntemukset kohdussa

Viime viikon alkupuolella kävimme elämämme ensimmäisessä varhaisraskauden ultraäänitutkimuksessa. Vaikka olemme olleet koko ajan luottavaisin mielin, alkoi tutkimus jännittää ja pieni pelko nousta: mitä jos siellä ei olekaan kaikki kunnossa? Pelkomme osoittautuivat turhiksi: kohdussani kasvaa pieni ihmisen alku, jolla on huimaa vauhtia sykkivä sydän. Gynekologin mukaan kaikki oli niin kuin pitääkin ja sikiön koko (1,4 cm) vastasi raskausviikkojani. Laskettu aika on elokuun ensimmäinen päivä. 

Ultrassa käyminen oli etenkin minulle tärkeä asia, sillä halusin ennen joulua varmistaa kaiken olevan kunnossa. Lisäksi koin, että ultran avulla myös mieheni voi kokea raskauden eri tavalla, kohdun näkeminen konkretisoisi asian hänelle. Se oli kyllä sen arvoista, ainutlaatuinen hetki oli ihmetellä käsi kädessä pienen otuksen sydämen sykettä. 

Tänään olen tuntenut käsittämättömän suurta rakkautta tuota pientä ihmisen alkua kohtaan. Tunne on melkein pakahduttava ja auttaa kestämään paremmin huonon voinnin ja väsymyksen. Päivä päivältä minä kasvan enemmän äidiksi. Tällä viikolla kamu alkaa liikutella itseään ja kasvaa jopa yli kolmen sentin mittaiseksi! Sikiön kasvu on mielettömän nopeaa ja alan hiljalleen ymmärtää sitä, miten naiset päivittelevät raskauden nopeaa etenemistä. Viikot vain vierähtävät ohitsemme ja ihminen sisälläni kasvaa, kehittyy ja vahvistuu.  

Odotan ihan hurjasti sitä, että vatsani alkaa kasvaa. Toistaiseksi suunta on ollut päinvastainen: olen laihtunut kolme kiloa raskauden aikana, mikä on minulle todella paljon. Reilun viikon kuluttua palaan takaisin töihin ja hiljalleen raskauden pitäisi alkaa näkyä. Haaveilen jo odotusfarkuista ja tyylikkään rennoista raskausvaatteista, ah!

<3:lla Mrs. M ja kamu,

rv 9+1

Minä sinussa, sinä minussa

Nyt olen tässä. 

Ulkona talvi on kauneimmillaan, sininen hetki vaihtunut illan hämärään. Mäntyjen oksat raskaina lumesta, horisontissa kaupungin valot. Minä poltan kynttilöitä ja leikin olevani jo lomalla. Kokkasin tänään ravintolatason päivällisen ja liikutuin kyyneliin, kun mieheni kehui ruokaa. Näinä päivinä itken entistäkin helpommin, sen voi laukaista tv-mainos, muisto, talvinen maisema tai toisinaan pelkkä aavistus siitä kaikesta, mikä on elämässäni mullistunut.

Minä olen raskaana. Minusta tulee kesällä oikea äiti, meistä tulee vanhemmat. Sisälläni kasvava alkio on vielä pieni je hento, mutta sille on kehittymässä silmät, raajat ja sen pieni sydän lyö jo. Ensi viikolla saamme ensimmäistä kertaa nähdä hänet. Minä tiedän että kaikki tulee menemään hyvin, luotan siihen koko sydämestäni. Meitä kannatellaan, tiedän sen nyt.

Raskaus on jo nyt muuttanut elämäämme monella tavalla. Raskausoireita riittää ja ne vaikuttavat myös meidän elämäämme, sillä tavallisesti aktiivinen elämänmeno on etenkin minulla vaihtunut makoiluun ja lepäämiseen. Tuleva isä on onnellinen ja ylpeä, hymyilee leveästi silloinkin kun vaimo potee huonovointisuutta tai pillahtaa yllättäen itkunpuuskaan. Tulevaisuus näyttää aivan erilaiselta nyt, kun meistä on tulossa vanhemmat. Kuten mieheni sanoi samana päivänä, kuin oli saanut tietää raskaudestani, elämä muuttui sillä hetkellä. Siitä pienestä alkiosta sisälläni tuli yhtäkkiä maailman tärkein asia, jota täytyy varjella kaikin keinoin. Rakkaus puolisoa kohtaan on kasvanut entistä vahvemmaksi, meidän välillä on uudenlainen yhteys jonka vain me voimme tuntea. Rakkaan läheisyys, syli ja silitys ovat tärkeintä maailmassa. Minun maailmani mahtuu näinä päivinä parhaiten sohvalle, mieheni syliin. Se on meidän pieni kuplamme, jossa on kaikkien kolmen hyvä olla.

Kun päivät täyttyvät väsymyksellä, ruualla ja ruokahaluttomuudella, huonovointisuudella, kipuiluilla ja tunneherkkyydellä, muuttuu koko elämänrytmi. Elämä pyörii oman kehon ympärillä. Vessassa on käytävä paljon normaalia useammin ja ravintoa on tankattava lähes tunnin välein, silloinkin kun ei tekisi yhtään mieli syödä. Suurimman osan ajasta oloni on huono ja voimaton, ruoka ei maistu eikä energia riitä juuri muuhun kuin makoilemiseen. Toisinaan iskee äkillisiä energiapiikkejä, jotka on hyödynnettävä välittömästi: voi tyhjentää tiskikoneen, käydä suihkussa, piipahtaa pienellä kävelyllä. Parhaita ovat ne hetket, kun yleisen ruokahaluttomuuden keskellä tunnen yhtäkkiä himoa jotakin ruokaa kohtaan. Silloin on ryhdyttävä tuumasta toimeen ja haettava juustohampurilaisateria tai kokattava täydellistä pestokanaa paahdettujen uunikasvisten kera.

Näin rauhallista ja hidastempoista ei elämäni liene koskaan ennen ollut. Olen ollut huono ystävä, sillä töiden jälkeen energiani eivät ole riittäneet muuhun kuin lepäämiseen. Tämän ja eilisen päivän olen sairaslomalla pahoinvoinnin vuoksi, joten olen tietoisesti pysynyt kotona. Raskaudesta tietävät vasta harvat ja moni ystäväni varmasti ihmettelee viime viikkojen hiljaiseloani. Toivon, että he ymmärtävät kunhan pääsen kasvotusten kertomaan uutisia. Vasta tammikuun puolivälissä koittanee sen aika, että odotuksestamme tulee virallista tietoa, siihen asti läheisemme joutuvat pitämään asian omana tietonaan. Olisi kieltämättä välillä helpompi vain tokaista töissä, että antakaa mun olla, mä olen raskaana, mutta onneksi töitä on enää muutama päivä jäljellä ja suurimman osan niistäkin vietän kotikonttorilla. Huolimatta huonovointisuudesta ja väsymyksestä olo on jotenkin nautinnollinen: ehkä tämä uusi elämä sisälläni antaa minulle vihdoin syyn rauhoittua, seisahtaa.

<3:lla

Mrs. M. ja kamu,

 rv6+5