Minä sinussa, sinä minussa

Nyt olen tässä. 

Ulkona talvi on kauneimmillaan, sininen hetki vaihtunut illan hämärään. Mäntyjen oksat raskaina lumesta, horisontissa kaupungin valot. Minä poltan kynttilöitä ja leikin olevani jo lomalla. Kokkasin tänään ravintolatason päivällisen ja liikutuin kyyneliin, kun mieheni kehui ruokaa. Näinä päivinä itken entistäkin helpommin, sen voi laukaista tv-mainos, muisto, talvinen maisema tai toisinaan pelkkä aavistus siitä kaikesta, mikä on elämässäni mullistunut.

Minä olen raskaana. Minusta tulee kesällä oikea äiti, meistä tulee vanhemmat. Sisälläni kasvava alkio on vielä pieni je hento, mutta sille on kehittymässä silmät, raajat ja sen pieni sydän lyö jo. Ensi viikolla saamme ensimmäistä kertaa nähdä hänet. Minä tiedän että kaikki tulee menemään hyvin, luotan siihen koko sydämestäni. Meitä kannatellaan, tiedän sen nyt.

Raskaus on jo nyt muuttanut elämäämme monella tavalla. Raskausoireita riittää ja ne vaikuttavat myös meidän elämäämme, sillä tavallisesti aktiivinen elämänmeno on etenkin minulla vaihtunut makoiluun ja lepäämiseen. Tuleva isä on onnellinen ja ylpeä, hymyilee leveästi silloinkin kun vaimo potee huonovointisuutta tai pillahtaa yllättäen itkunpuuskaan. Tulevaisuus näyttää aivan erilaiselta nyt, kun meistä on tulossa vanhemmat. Kuten mieheni sanoi samana päivänä, kuin oli saanut tietää raskaudestani, elämä muuttui sillä hetkellä. Siitä pienestä alkiosta sisälläni tuli yhtäkkiä maailman tärkein asia, jota täytyy varjella kaikin keinoin. Rakkaus puolisoa kohtaan on kasvanut entistä vahvemmaksi, meidän välillä on uudenlainen yhteys jonka vain me voimme tuntea. Rakkaan läheisyys, syli ja silitys ovat tärkeintä maailmassa. Minun maailmani mahtuu näinä päivinä parhaiten sohvalle, mieheni syliin. Se on meidän pieni kuplamme, jossa on kaikkien kolmen hyvä olla.

Kun päivät täyttyvät väsymyksellä, ruualla ja ruokahaluttomuudella, huonovointisuudella, kipuiluilla ja tunneherkkyydellä, muuttuu koko elämänrytmi. Elämä pyörii oman kehon ympärillä. Vessassa on käytävä paljon normaalia useammin ja ravintoa on tankattava lähes tunnin välein, silloinkin kun ei tekisi yhtään mieli syödä. Suurimman osan ajasta oloni on huono ja voimaton, ruoka ei maistu eikä energia riitä juuri muuhun kuin makoilemiseen. Toisinaan iskee äkillisiä energiapiikkejä, jotka on hyödynnettävä välittömästi: voi tyhjentää tiskikoneen, käydä suihkussa, piipahtaa pienellä kävelyllä. Parhaita ovat ne hetket, kun yleisen ruokahaluttomuuden keskellä tunnen yhtäkkiä himoa jotakin ruokaa kohtaan. Silloin on ryhdyttävä tuumasta toimeen ja haettava juustohampurilaisateria tai kokattava täydellistä pestokanaa paahdettujen uunikasvisten kera.

Näin rauhallista ja hidastempoista ei elämäni liene koskaan ennen ollut. Olen ollut huono ystävä, sillä töiden jälkeen energiani eivät ole riittäneet muuhun kuin lepäämiseen. Tämän ja eilisen päivän olen sairaslomalla pahoinvoinnin vuoksi, joten olen tietoisesti pysynyt kotona. Raskaudesta tietävät vasta harvat ja moni ystäväni varmasti ihmettelee viime viikkojen hiljaiseloani. Toivon, että he ymmärtävät kunhan pääsen kasvotusten kertomaan uutisia. Vasta tammikuun puolivälissä koittanee sen aika, että odotuksestamme tulee virallista tietoa, siihen asti läheisemme joutuvat pitämään asian omana tietonaan. Olisi kieltämättä välillä helpompi vain tokaista töissä, että antakaa mun olla, mä olen raskaana, mutta onneksi töitä on enää muutama päivä jäljellä ja suurimman osan niistäkin vietän kotikonttorilla. Huolimatta huonovointisuudesta ja väsymyksestä olo on jotenkin nautinnollinen: ehkä tämä uusi elämä sisälläni antaa minulle vihdoin syyn rauhoittua, seisahtaa.

<3:lla

Mrs. M. ja kamu,

 rv6+5