27. raskausviikolla

Ja taas on perjantai! Mukava, joskin vähän väsynyt viikko takana. Mr. M. on ollut sairaslomalla koko viikon, mutta ihme kyllä minä olen pysynyt terveenä. Niin ikävää kuin toisen sairastelu onkin, on mukavaa kun joku on aina kotona odottamassa töistä tullessa. Etenkin kun se joku on niin söpöä seuraa, kipeänäkin.

 

Uusi raskausviikko on jälleen korkattu. Viimeinen kolmannes lähestyy!

Viime aikojen raskauskuulumisia:

~ Muutamia kertoja olen bongannut harjoitussupistuksia: vatsassa tuntuu pieni nykäisy, jonka jälkeen kohtu tai osa kohtua kovettuu. Harjoitussupistukset vahvistavat kohtua eivätkä ole haitallisia, etenkään kun ne eivät ole minulla kivuliaita eivätkä toistu usein.

~ Vaikka päivisin väsymys usein painaa, on iltaisin vaikea saada unta: asennon löytäminen voi olla hankalaa ja ajatukset lähtevät helposti pyörimään kehää. Monina aamuina Kamu potkiskelee kovasti ja potkut siirtyvät jotenkin unimaailmaani, kunnes havahdun hereille.

~ Vessassa saa rampata entistäkin useammin. Ajatus vaikkapa pitkästä kävelylenkistä kauhistuttaa, koska puskapissiminen ei tunnu mukavalta idealta.

~ Selkävaivat ovat tulleet jäädäkseen, joskin olen löytänyt hyviä keinoja helpottaa kipuja: lepo, verryttely ja venyttely, tietyt voimisteluliikkeet ja tauot istumatyöstä.

~ Painoa on tullut raskauden aikana yhteensä pari-kolme kiloa, plus ne jotka tippuivat alkuraskauden pahoinvoinnissa pois ja palautuivat hiljalleen takaisin. Tunnen oloni hoikaksi, mahaa ja rintoja lukuunottamatta en ole tainnut lihoa lainkaan.

~ Akne on yhä vihollinen numero yksi. Iho on kamalassa kunnossa niin kasvoissa, selässä kuin rinnan seudulla. Peitepuikko ja meikkivoide ovat käytössä ihan koko ajan.

~ Kamu liikkuu tosi paljon. Liikkeet voi tuntea ja usein myös nähdä vatsan päälle, enkä ole vieläkään kyllästynyt ihmettelemään ja ihastelemaan tuota mönkyröintiä.

~ Hormonit heittelevät melkoisesti. On päiviä, jolloin oli on jotenkin teinivuosien tyylisesti masentunut ilman mitään syytä, ja toisinaan leijun ilmassa. Parisuhde on välillä koetuksella tunnekuohujen vuoksi, mutta onneksi puhuminen auttaa aina.

 

 Kuvassa raskausviikkoja 25+6

 

Eilen vierailin neuvolassa ja tehtiin samalla lääkärintarkastus. Verenpaineet olivat jälleen hyvät, kohtu kasvanut mukavasti ja ultrassa vauvan sydän jumputti kovasti. Täysin ongelmitta ei kuitenkaan käynnistä selvitty, sillä lääkärin mittausten mukaan vauvan koko on vähän normaalia pienempi ja vastasi noin viikkoa "nuorempaa" sikiötä. Sovimme uuden ajan viikon päähän, jolloin katsotaan mitat ultrassa uudestaan: tärkeintä on, että vauva on kasvanut tämänviikkoisesta, eli että kehitystä tapahtuu. Eilisen hermoilun jälkeen päätin olla sen kummemmin ajattelematta asiaa ja odottaa kiltisti ensi viikon tarkistusta. Syytä huoleen ei tässä vaiheessa pitäisi olla, sillä kohtu on kasvanut normaalisti, minun vointini on hyvä, vauva liikkuu reippaasti ja onhan jokaisen sikiön kehitys aina yksilöllistä.

 

 

Eilisen saldo jäi väsymyksestä ja pienestä säikähdyksestä huolimatta plussan puolelle: rento kävelylenkki ja piipahdus lähikahvilaan latelle ja suklaaleivokselle herra toipilaan kanssa, ja kaiken kruunasi äitiyspakkauksen saapuminen! Miten ihanaa olikaan tutkia paketin sisältöä, niin paljon kaikkea hyödyllistä sieltä löytyi. Ja värimaailma on retrohenkisenä ihan meidän tyylisemme!

 

Nyt viimeiset virkkeet työhommaan ja sitten viikonlopun viettoon!

 

<3:lla Mrs. M. ja kamu,

rv26+1

100 days!

Tänään on tasan sata päivää laskettuun aikaan, mikäli nettilaskuria on uskominen. Aika huisia! Ja tasan kaksi kuukautta äitiysloman alkuun. Tsippa tsappa!

 

<3:lla Mrs. M. ja Kamu,

rv 25+5

Mummoikä iski, iskias vaivaa!

Kuva rv24+2

Viikko sitten jalassani alkoi häiritsevä kipu, joka tuntui säteilevän pohkeeseen, nilkkaan ja välillä jalkapohjaankin. Kävin lääkärissä varmistamassa, että kyse ei ole mistään vakavasta, kuten veritulpasta, ja onneksi näin olikin. Kuitenkin, lääkäri tiedusteli mahdollisista selkäkivuista ja totesi, että todennäköisesti iskiashermoni on niin puristuksissa, että se säteilee kipua selästä jalkoihin. Kipulääkkeet eivät vaivaan auta, oikeastaan ainoa lääke on lepo, venyttely ja verryttely. Raskaana olevalle istumatyöläiselle onkin mukava haaste yrittää minimoida istuminen ja maksimoida lepo ja kevyt liikunta. Kun istuminen tuottaa kipua, on tännekin kirjoittelu jäänyt taka-alalle: tärkeintä on, että saan palkkatyötäni eteenpäin, kaikki muut projektit ovat toissijaisia. Kaksi raskautta kokenut ystäväni totesikin, että nyt taitaa seesteinen keskiraskaus hiljalleen jäädä taakse ja edessä ovat ne kaikkein raskaimmat kolme kuukautta. Omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta huolehtiminen on tärkeämpää kuin koskaan, niin fyysisellä kuin henkisellä tasolla. Päätös jättää eräs iso akateeminen projekti taka-alalle ja keskittyä pelkästän palkkatyöhön oli kolaus omalle ylpeydelle ja otti koville, mutta olo nyt on paljon kevyempi. Minulla on vuosikausia aikaa toteuttaa itseäni ja panostaa uraani, mutta nyt haluan keskittyä siihen Kaikkein Tärkeimpään Projektiin, joka kypsyy tuolla kohdussani. 

On hassua, miten paljon energiaa tulee käytettyä siihen, että miettii mitä muut sinusta ajattelevat. Kuinka helppoa on kehottaa ystävää kuuntelemaan sydäntään ja unohtamaan ulkoiset paineet, mutta kun kyse on omasta elämästä, ei olekaan niin helppoa noudattaa omia neuvojaan. Tämä asia on ollut mielessä sekä mainitsemani projektin kohdalla (kuinka hankalaa onkaan myöntää kollegoille, että minusta ei nyt ole tähän!), että yleisesti raskauden suhteen. Jälkimmäisen kohdalla kyse on siitä, että neuvoja ja mielipiteitä satelee joka puolelta: kaikilla tuntuu olevan mielipide siitä, millaista on hyvä vanhemmuus, miten tulisi imettää, ruokkia, pukea ja kasvattaa lastaan. Kumma kyllä, kaikkien neuvojien lapsista on tullut terveitä ja ihania, huolimatta siitä, onko vauva saanut tuttia tai ei, onko äiti raskausaikana juonut kahvia vai ei, onko vauva nukkunut perhepedissä vai omassa kehdossa tai onko synnytys ollut luonnollinen tai ei. Kuten varmasti moni muukin odottaja, myös minä olen alkanut ymmärtää että vasta sitten kun se vauva oikeasti saapuu meidän elämäämme, selviää millaista on meille ja vauvallemme sopiva vanhemmuus. Hyödynnämme varmasti saamiamme neuvoja, kokeilemme erilaisia tapoja ja ehkä välillä teemme virheitä, mutta pikkuhiljaa löydämme me ne omat tapamme toimia.

Nyt takaisin työn pariin, vaikka selkä kipuileekin kivasti.

<3:lla Mrs. M. ja Kamu,

rv25+0

ps. Hassua, miten huimaa vauhtia maha kasvaa: noissa vajaan viikon takaisissa kuvissa maha on vielä paljon pienempi kuin nyt!

Kasvua.

Eilen aamulla vatsa tuntui taas ottaneen pienen kasvuspurtin, työvaatteet oli entistä vaikeampi valita ja kengät oli puettava seisaaltaan. Uimahallilla nautin veden keventävästä vaikutuksesta ja hengästymisestä huolimatta jaksoin uida yllättävän tehokkaasti. Töistä kotiin kävellessäni viimeisen ylämäen kohdalla mielessäni kävi, että olisi niin mukavaa irrottaa maha mäen ajaksi ja heittää se vaikka selkään kannettavaksi. Kotona fiilistelin Kamun myllerrystä ja totesin, etten malttaisi millään odottaa sitä hetkeä, kun saan vauvan syliin. Vielä nelisen kuukautta mahan kasvatusta jäljellä, joten täytynee niellä kaipuu toistaiseksi ja keskittyä työjuttuihin, keväästä nauttimiseen. Vähän kauhistuttaa, miten suuri ja raskas vatsa kesällä tulee olemaan, jos jo nyt on välillä tukala olo. Ehkä on ihan hyvä, että raskaus etenee hiljalleen: ehtii keho ja mieli totutella muutoksiin. Kenties kesällä se vatsa ei tunnukaan niin giganttiselta, kun se on pikkuhiljaa paisunut. Kenties.

 

Äitiysfarkut kiristävät. Oikeasti, istumatyö ja tiukat housut, oli niissä kuinka iso mahajousto tahansa, eivät vain enää toimi. Toistaiseksi olen tullut kollareissa töihin vain kerran, muina päivänä mennään tunikoilla, mekoilla ja hameilla. Äitiyslegginsit ja -sukkahousut ovat pelastukseni, mutta en kyllä enää yhtään ihmettele, miksi moni raskaana oleva nainen "heittäytyy homssuiseksi": jos saisin ihan itse päättää, en pukeutuisi arkena juuri muuhun kuin kollareihin tai pyjamanhousuihin.

 

Ai niin, perjantaina olimme kolmatta kertaa neuvolakäynnillä. Jälleen kerran meillä oli sijainen, mikä tuntuu vähän harmilliselta: me emme ole kertaakaan tavanneet meille nimitettyä neuvolantätiä, vaan joka kerta on ollut eri sijainen. Jää vähän etäisemmäksi tuo neuvolatouhu, etenkin kun käyntejä on ollut niin harvakseltaan. Mr. M. oli mukana, olimme etukäteen täyttäneet vanhemmuutta, parisuhdetta ym. koskevat kyselylomakkeet ja keskustelimme hoitajan kanssa perheen perustamiseen liittyvistä haasteista ja ajatuksista. Katsottiin hemoglobiini, se oli noussut takaisin minun normaalilukemiini. Samoin verenpaineet olivat normaalit. Sain ohjeet sokerirasituksen (siinä testataan raskausdiabetes) varaamiseen ja Kelaa varten todistuksen raskaudesta. Kuuntelimme vielä vauvan sykettä, reippaasti löi ja oli ihanaa kuunnella pienen sydämen jumputusta <3. Kohdun korkeus mitattiin myös, mitta otetaan häpyluun yläpuolelta kohdun korkeimpaan kohtaan, joka on jo muutaman sentin navan yläpuolella. Kuulemma normaalin keskikäyrän mukainen kohdun koko. Paino on lähtenyt nousuun: en ole koskaan painanut näin paljon! Neuvolasta kotiuduttuamme laitoin heti äitiyspakkauksen tilaukseen. Myös äitiyslomahakemus tulisi tehdä, näillä näkymin jään juhannuksena kotiin. Seuraava etappi raskaudenseurannassa on tosiaan tuo sokerirasitus, johon minun täytyy mennä seuraavan parin viikon sisällä. Neuvolalääkäri on kahden viikon kuluttua.

 

<3:lla Mrs. M. ja kamu,

rv 23+6

 

Mahaa ja kehräystä.

 

Raskausviikko vaihtui ja kamu painaa tällä viikolla jo puolisen kiloa! <3 Vauvamme on saanut viime aikoina nauttia muun muassa äitinsä laulusta, jalkapallo-otteluiden äänistä ja kissamme kehräyksestä. Liekö kehräyksen taika siinä, että minä rentoudun vai siinä, että vauva todella reagoi ääneen, mutta Kamu aloittaa aina kovat jumppailut kun sylikissamme tulee nojailemaan ja kehräämään vatsaani vasten. 

Mahassa on muutenkin ollut viime aikoina kova meininki, möyrintää ja potkuja pitkin päivää! Eilen jalkapallomatsia katsoessamme Kamu vallan innostui ja siitähän taas irtosi juttua: ystävämme ehdotti, että voimme laittaa vatsani päälle pienen pallon ja antaa Kamun siten treenata ihan oikean pallon kanssa, kun on jo niin kova futari :D 

Raskaushormonit ovat kuluneilla viikoilla nostaneet taas enemmän päätään: olen pillahdellut itkuun muun muassa työpaikalla ja pääsiäisaterialla, ja uusin liikutus iski kun ystävä laittoi äsken s-postilla minusta ottamiaan raskauskuvia. Ääk! Tallille on tullut uusi varsa ja minun äidinvaistoni heräsi aika vahvasti siihen tuttavuutta tehdessäni, olisin halunnut ottaa ponivauvan mukaani kotiin! Niin ja armas mieheni herättää minussa myös melkoisia tunnekuohuja, saan jatkuvasti muistuttaa itselleni että kyseessä ei ole oikeasti mieheni käytös, vaan omat hormonikuohuni. Onneksi olen toistaiseksi saanut melko tyylikkäästi hillittyä itseni, eikä mieheni varmasti edes tajua, miten paljon jokin pikkujuttu hänessä saattaa välillä minua provosoida :D 

Mukana pari kuvaa hitusen kasvaneesta mahasta. Maha kasvaa, ruokahalu kasvaa, näin olen huomannut käyvän.

<3:lla Mrs. M. ja kamu

rv23+0 (!!!)

11 asiaa minusta.

Ystäväni, Säteitä-blogia kirjoittava Satu haastoi minut kertomaan itsestäni 11 asiaa blogimaisen päiväkirjaräpellykseni lukijoille. Lisäksi minun täytyy vastata yhteentoista (Satun keksimään) kysymykseen. Haasteen luonteeseen kuuluisi haastaa toiset 11 mukaan, mutta epäurheilijamaisesti vain kehoitan täällä vierailevia blogikirjoittajia halutessaan osallistumaan haasteeseen :)

11 asiaa minusta

1. Olen vuosi sitten valmistunut kasvatustieteen maisteri ja luokanopettaja. Työskentelen tällä hetkellä yliopistolla tutkimushommissa ja yllätyksekseni tutkimusmaailma on tempaissut mukaansa niinkin suurissa määrin, että hahmotelma väitöskirjaa varten on olemassa.

2. Rakastan ruuanlaittoa, herkuttelua ja leipomista. Kokkaan tunteella, se on minulle terapeuttista, välillä rauhoittavaa ja toisinaan vahvoihinkin tunneilmaisuihin provosoivaa: jos piirakka lässähtää, on päivä pilalla eikä kirosanoilta vältytä. Toisaalta onnistunut karitsan ulkofilee (valmistin lammasta itse ekaa kertaa!) sai minut viikonloppuna liikuttumaan kyyneliin.

3. Olen yli kymmenen vuotta tiennyt, minkä nimiset lapset haluaisin (tytön ensimmäinen nimi, pojan toinen nimi). Varmistin jo seurustelun alkuaikoina Mr. M:ltä, hyväksyisikö hän nimitoiveeni jos joskus saisimme lapsia. Onnekseni hän tykästyi niihin <3

4. Suurimmat intohimoni ovat laulaminen ja kirjoittaminen. Jos voisin niillä elättää itseni, olisin varmaan maailman onnellisin ja onnekkain tyttö.

5. Olen vasenkätinen.

6. Odotan vapussa eniten munkinpaistoa ja niiden syömistä. Voitan AINA kenet tahansa munkinsyöntikisassa (kuka syö munkin nopeiten nuolaisematta välissä huuliaan).

7. Lempiurheilulajejani ovat ratsastus ja uinti. Olen ratsastanut yhdeksänvuotiaasta ja pisin taukoni hevostelusta on ollut pari vuotta opintojen alkupuolella. Tällä hetkellä käyn pienellä tallilla hoitamassa pikkuisia poneja. Raskausajalla en ole ratsastanut, etenkään kun minulla ei tällä hetkellä ole vakituista, turvallista ratsua. Uinti sen sijaan toimii raskausajallakin. Kotimme lähellä on yleisessä käytössä oleva lammen ranta, jolla kävin viime kesänä useaan otteeseen lenkin päätteeksi pulahtamassa, se oli paras tapa aloittaa päivä!

8. Lempikarkkini on salmiakki, lempisipsini Kartanon tillillä maustetut perunalastut.

9. Minulla on monta todella läheistä ja tärkeää ystävää, joista jokainen on erityinen omalla tavallaan. En voisi olla kiitollisempi siitä, miten paljon ihania ihmisiä olen saanut elämääni näiden vuosien varrella.

10. Olen yhä ihan tosi rakastunut mieheeni. Hihih.

11. Rakastan kirjallisuutta ja lukemista. Tällä hetkellä meneillään on tuoreiden suomalaisten romaanien kulutus: luin juuri loppuun Pirjo Hassisen Populan, meneillään on Ulla-Lena Lundbergin Jää ja yöpöydän laatikossa vuoroaan odottaa Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat. Omalle lapselleni tulen lukemaan ainakin Muumi-kirjoja, Ronja Ryövärintyttären ja muita Lindgrenin klassikoita, Pikku Prinssin ja Jostein Gaardeenin Enkelimysteeriön.

Ainiin, ne Satun esittämät 11 kysymystä!

1. Mikä on lempiruokaasi?

Maki-rullat, kreikkalainen salaatti, isän sinisimpukat, itsetekemäni smetana-etanat. Nuo nyt ainaskin. Yllättäen äkkiseltään mieleen tuli juttuja, joita en tällä hetkellä saa syödä :D

2. Tykkäätkö matkustella, jos, niin mitkä maat kiehtovat?

Rakastan matkustamista! Tällä hetkellä haaveilen sellaisesta löhölomasta rannalla, mutta yleisesti ottaen nautin myös kaupunki- ja luontolomista. Mr. M:n haluaisin viedä lempikaupunkiini Pariisiin, mutta seuraava matkakohteemme on todennäköisesti jossakin etelässä perhelomalla.

3. Minkä haaveen toivoisit toteuttavasi vielä joskus elämässä?

Kirjan kirjoittaminen ja julkaiseminen, ulkomailla asuminen, onnellisen työuran luominen.

4. Missä asiassa koet olevasi hyvä?

Laulamisessa, luovassa kirjoittamisessa, ruuanlaitossa, vessan siivoamisessa, puolisona olemisessa, rentoutumisessa.

5. Mitä asioita sinulta aina löytyy jääkaapista?

Jotakin purnukoita, jotka olisi pitänyt heittää pois jo ajat sitten :D Lähes aina sieltä löytyy luomulevitettä, maitoa, jotakin juustoa ja kasviksia.

6. Jos joutuisit valitsemaan uuden uran/opiskelupaikan, minkä valitsisit?

Voisin mennä yhden "turvallisen" ammatin opiskelleena kokeilemaan jotakin taidejuttua. Laulua tai semmoista, ei mitään liian teoreettista, vaan sellaista kivan hörhöä.

7. Jos voittaisit lotossa, mitä tekisit?

Lahjoittaisin ainakin Unicefille, WWF:lle ja jollekin pienelle eläintensuojeluyhdistykselle, joka saisi kamalasti hyvää aikaan rahoillani :D Maksaisin lainat ja matkustaisin, ostaisin uudet Minna Parikat. Ainaskin.

8. Jos vuorokaudessa olisi neljä tuntia enemmän, mihin käyttäisit aikaa?

Ystäviin, parisuhteeseen ja kuntoiluun.

9. Kuvaile persoonaasi 3 sanalla.

Herkkä, mukavuudenhaluinen innostuja.

10. Paras näkemäsi elokuva tai lukemasi kirja?

Mietin tätä todella pitkään, eikä mieleeni noussut mitään tämänhetkistä lempparia, joka olisi yli muiden. Elokuvista vakkarivastauksena Moulin Rouge ja kirjoista ylläripyllärinä Anni Swanin Iris Rukka, joista kumpikaan ei ole paras, mutta ne nousivat nyt mieleeni lemppareiden joukosta.

11. Koetko olevasi onnellinen? 
 
Ihan naurettavissa määrin, kyllä!

<3:lla Mrs. M. ja kamu,

rv22+6

ps. Siihen nähden, millainen kielenhuoltofanaatikko olen, on Uutta elämää luomassa ihan liian huolimattomasti kirjoitettu. Korjasin äsken vanhasta tekstistä vernekierron verenkierroksi. Aika noloa. Saa huomauttaa, jos virheitä löytyy (mieluiten yksityisesti, ettei sana leviä!)