Eilen aamulla vatsa tuntui taas ottaneen pienen kasvuspurtin, työvaatteet oli entistä vaikeampi valita ja kengät oli puettava seisaaltaan. Uimahallilla nautin veden keventävästä vaikutuksesta ja hengästymisestä huolimatta jaksoin uida yllättävän tehokkaasti. Töistä kotiin kävellessäni viimeisen ylämäen kohdalla mielessäni kävi, että olisi niin mukavaa irrottaa maha mäen ajaksi ja heittää se vaikka selkään kannettavaksi. Kotona fiilistelin Kamun myllerrystä ja totesin, etten malttaisi millään odottaa sitä hetkeä, kun saan vauvan syliin. Vielä nelisen kuukautta mahan kasvatusta jäljellä, joten täytynee niellä kaipuu toistaiseksi ja keskittyä työjuttuihin, keväästä nauttimiseen. Vähän kauhistuttaa, miten suuri ja raskas vatsa kesällä tulee olemaan, jos jo nyt on välillä tukala olo. Ehkä on ihan hyvä, että raskaus etenee hiljalleen: ehtii keho ja mieli totutella muutoksiin. Kenties kesällä se vatsa ei tunnukaan niin giganttiselta, kun se on pikkuhiljaa paisunut. Kenties.
Äitiysfarkut kiristävät. Oikeasti, istumatyö ja tiukat housut, oli niissä kuinka iso mahajousto tahansa, eivät vain enää toimi. Toistaiseksi olen tullut kollareissa töihin vain kerran, muina päivänä mennään tunikoilla, mekoilla ja hameilla. Äitiyslegginsit ja -sukkahousut ovat pelastukseni, mutta en kyllä enää yhtään ihmettele, miksi moni raskaana oleva nainen "heittäytyy homssuiseksi": jos saisin ihan itse päättää, en pukeutuisi arkena juuri muuhun kuin kollareihin tai pyjamanhousuihin.
Ai niin, perjantaina olimme kolmatta kertaa neuvolakäynnillä. Jälleen kerran meillä oli sijainen, mikä tuntuu vähän harmilliselta: me emme ole kertaakaan tavanneet meille nimitettyä neuvolantätiä, vaan joka kerta on ollut eri sijainen. Jää vähän etäisemmäksi tuo neuvolatouhu, etenkin kun käyntejä on ollut niin harvakseltaan. Mr. M. oli mukana, olimme etukäteen täyttäneet vanhemmuutta, parisuhdetta ym. koskevat kyselylomakkeet ja keskustelimme hoitajan kanssa perheen perustamiseen liittyvistä haasteista ja ajatuksista. Katsottiin hemoglobiini, se oli noussut takaisin minun normaalilukemiini. Samoin verenpaineet olivat normaalit. Sain ohjeet sokerirasituksen (siinä testataan raskausdiabetes) varaamiseen ja Kelaa varten todistuksen raskaudesta. Kuuntelimme vielä vauvan sykettä, reippaasti löi ja oli ihanaa kuunnella pienen sydämen jumputusta <3. Kohdun korkeus mitattiin myös, mitta otetaan häpyluun yläpuolelta kohdun korkeimpaan kohtaan, joka on jo muutaman sentin navan yläpuolella. Kuulemma normaalin keskikäyrän mukainen kohdun koko. Paino on lähtenyt nousuun: en ole koskaan painanut näin paljon! Neuvolasta kotiuduttuamme laitoin heti äitiyspakkauksen tilaukseen. Myös äitiyslomahakemus tulisi tehdä, näillä näkymin jään juhannuksena kotiin. Seuraava etappi raskaudenseurannassa on tosiaan tuo sokerirasitus, johon minun täytyy mennä seuraavan parin viikon sisällä. Neuvolalääkäri on kahden viikon kuluttua.
<3:lla Mrs. M. ja kamu,
rv 23+6
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti