Kesän ensimmäiseen lomaviikkoon on mahtunut onnea, lepoa, ystäviä, jäätelöä ja aurinkoa, mutta myös stressiä ja huolta. Tällä viikolla supistelu on lisääntynyt huomattavasti, joten lepoa todella tarvitaan. Kaikki ylimääräinen stressi ja huoli sekä sen laukeaminen tuntuvat käynnistävän ikävän kireät harjoitussupistukset. Supistus saattaa iskeä ihan pienestäkin rasituksesta, mutta toisinaan voin touhuta melko huolettomastikin ilman supistuksia. Kivuliailta supistuksilta on onneksi vältytty, joten syytä huoleen ei ole. Olen löytänyt joitakin hyviä jumppausliikkeitä selälle ja pyrkinyt voimistamaan selän lihaksistoa. Maanantaina kävin hierojalla ja käynnin jälkeen selkä on ollut aavistuksen parempi. Kävely ja esimerkiksi istumatyöskentely on yhä hankalaa, mutta onneksi
sairaslomalla saan levätä ja keskittyä sellaiseen toimintaan, joka ei
rasita selkää.
Mutta niitä kivoja kesäasioita. Olen syönyt isäni Saimaasta nostamaa savustettua lahnaa ja nauttinut kamalan monta jäätelöannosta. Olen käynyt järvessä uimassa jo kahdesti. Olen viettänyt aikaa siskonpojan kanssa ja nauranut Mr. M:lle ja siskonpojalle, jotka leikkivät rannalla vesisotaa. Olen leiponut kaksi raparperipiirakkaa, joista toinen oli totaalinen fiasko (kyllä, ilmeisesti niinkin helpon leivoksen kuin raparperipiirakan voi pilata unohtamalla leivinjauheen ja korvaamalla kermaviilin turkkilaisella jogurtilla) ja toinen onnistui mainiosti. Olemme seuranneet kotimännyssä pesivää rastaspariskuntaa ja heidän kasvavaa perhettään: nyt rastaanpoikaset ovat jo lentäneet pois pesästä. Olen ostanut uuden ihanan kesämekon, syönyt valmistujaiskakkua, silittänyt lampaita ja viettänyt aikaa perheen kanssa mökkeillessä. Olemme nukkuneet myöhään, siivoilleet vain jos huvittaa, nähneet ystäviä ja ihastelleet ukkosta.
Neuvolakäyntejä on nyt joka toinen viikko ja viimeisimmällä tapaamisella Mr. M. oli pitkästä aikaa mukana. Keskustelimme muun muassa vauvaperheen elämästä, synnytyksestä ja siitä, miten merkittävä tuki puoliso on raskauden aikana ja erityisesti synnytyksessä. Ylimääräisiltä käynneiltä ei ole vältytty, sillä vauvamme kokoa seurataan tavallista tarkemmin. Eilen kävimme neuvolan lähetteestä sairaalalla, minulta otettiin perusnäytteet ja vauvan sydänääniä seurattiin puolisen tuntia sydänkäyrillä. Lääkäri teki minulle huolellisen ultraäänitutkimuksen, jonka aikana totesi istukan virtauksien olevan optimaaliset ja lapsiveden määrän hyväksi. Vauva vaikuttaa kaikin tavoin touhukkaalta ja hyvinvoivalta. Vauvamme kasvaa tasaisesti omalla käyrällään, on siro mutta terve. Meidän rakas minivauva! <3
Pesänrakennusvietti yltyy viikkojen vierähtäessä eteenpäin. En malta odottaa, että pääsen sisustamaan uutta makuuhuonettamme ja lastenhuonetta. Toistaiseksi saan tyytyä pelkkään haaveiluun, sillä ennen suunnitelmien toteutusta meidän täytyy asentaa tulevaan makuuhuoneeseemme ovi. Tällä hetkellä huone yhdistyy avarana olohuoneeseen ja vaikka olemme nauttineet asunnon avaruudesta, on nyt aika saada toinenkin ovellinen makuuhuone. Nykyisestä makuuhuoneestamme tehdään Kamun oma huone ja me muutamme nukkumaan uuteen makkariin. Kunhan projektia saadaan eteenpäin, laittelen tänne sitten kuvia.
<3:lla Mrs. M. ja kamu,
rv32+1
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti