Malttia ja malttamattomuutta.

Viime aikoina on alkanut tulla sellainen olo, että tulisipa jo se laskettu aika! Ja toisaalta ihmetys siitä, miten lähellä jo ollaan. Niin hienoa aikaa kuin raskaus onkin, tuntuu toisinaan siltä että tämä raskaus on jo nähty, nyt voisin jo ottaa sen vauvan! Mutta onhan loppuraskaudessa vielä paljon ihmeellistä koettavaa, kuten älytön turvotus, helletuskailu, raskausarvet, ummetukset ja muu kiva... :D 

Raskauden jo kokeneet ystäväni kehottavat kuitenkin vielä oikeasti nauttimaan tästä ajasta, mahdollisuudesta rentoutua ja löhöillä ja olla itsekseen, ja niinhän minä teenkin. Nautin rennosta elämästä, kiireettömyydestä, syömisestä, kävelylenkeistä, laatuajasta ystävien, perheen ja puolison kanssa. Nautin pyöreästä vatsasta ja raskauspukeutumisesta, vauvan liikkeistä, luvasta löhöillä ja siitä että minusta pidetään niin kovasti huolta. Ja mitä tulee helteen kanssa pärjäämiseen, toistaiseksi kylmät suihkut, märkä pyyhe ihoa vasten ja jääkylmät jalkakylvyt ovat helpottaneet oloa.

35. raskausviikkoon on mahtunut juhannusiloa, mökkeilyä perheen kanssa, saunomista, kesän ekat mansikat, rantaelämää, turvonneita varpaita, tuskaiselta tuntuvaa hellettä ja kevyitä kävelylenkkejä. Äitiyslomakin alkoi virallisesti sunnuntaina. Viikko sitten kävimme jälleen kasvukontrollissa, vauva on kasvanut yhä tasaisesti omalla minivauvan käyrällään. Kieltämättä tuo vauvan pienikokoisuus kannustaa malttavaisuuteen, sillä hänelle on parasta kasvaa rauhassa kohdussani, kunnes on saavuttanut vähän reippaamman koon. Oma painoni on myös noussut, kiitos ahkeran ruokailun!

Huomenna poksahtaa käyntiin 36. raskausviikko ja laskettuun aikaan on enää viisi viikkoa!

<3: lla Mrs. M ja kamu,

rv34+6