Pieni ihminen.

Siellä hän oli, kahdeksan senttiä ihanuutta ja jalat päälle. 

Tunnetta, jonka vauvan näkeminen herätti, ei voi verrata mihinkään muuhun hetkeen elämässäni. Sitä riemua, ihmetystä, onnea, helpotusta, rakkautta. Hän on juuri sellainen kuin kuuluukin. Suuripäinen, pyöreävatsainen, laihajalkainen pikkuihminen. Meidän lapsemme, jonka sydän hakkaa vinhaa vauhtia. Ensin hän nojaili rauhassa kohdun seinämään, makoili rennosti selällään ja piteli käsiään kasvoja vasten. Hetken ihastelun jälkeen saimme nähdä jumppashown, johon sisältyi potkimista, nyrkkeilyä, kuperkeikkaa ja kääntyilyä. 

Ihana otus. Ihana päivä.

<3:lla Mrs. M. ja kamu,

rv13+4

Kasvua.

Takana kiireinen ja uuvuttava viikonloppu työreissussa. Uusi raskausviikkokin ehti vaihtua hulinan keskellä ja huomenna pääsemme vihdoin kauan odotettuun ultraäänitutkimukseen.

Vointi on ollut koko kuluneen viikon hyvä: pahoinvointia ei ole ollut juuri lainkaan (aamuisia hampaanpesuhetkiä lukuunottamatta), energiaa on riittänyt melko hyvin ja mielialakin on pysynyt korkealla (mieheni saattaa olla eri mieltä viimeisestä, sillä äkilliset kiukkupuuskani ovat sattuneista syistä aina kohdistuneet häneen). 

Ihaninta tässä viikossa on ollut huomata vihdoin selkeää muutossa vatsassani. Pieni vatsankumpu näkyy tyhjälläkin vatsalla ja päivän mittaan maha paisuu mukavan pyöreäksi. Saa nähdä kuinka nopeasti pyöristyvä sivuprofiili alkaa herättää huomiota: omasta mielestäni jo muutamassa päivässä on tapahtunut selkeää kasvua. Kunhan huominen ultra saadaan onnellisesti alta pois, voin huoletta antaa vatsan paisua ja näkyä!

Työreissussa ruokavalio repsahti melko surkeaan kuntoon: paljon rasvaista ruokaa, pikaruokaa ja liian pitkiä välejä ilman ruokaa. Nyt nautiskelen ruusunmarjaviiliä ja suunnittelen ravintopitoista, raikasta päivällistä. Avokadosalaatti voisi toimia, saisin samalla hyviä rasvoja kehoon: ihoni on kuivunut talven myötä todella paljon.

<3:lla Mrs. M. ja kamu,

rv13+3

Seesteistä.

Alkupäivä kotitoimistolla litteroinnin parissa, pikainen päivitys kuulumisiin: seesteinen olo, tervetuloa! En tiedä, kuinka pitkään aiot viipyä luonani, mutta otan sinut vastaan mitä kiitollisimpana. Kenties puhe seesteisestä raskaudesta perustuukin vain näihin hetkiin, jolloin on yksinkertaisesti hyvä olla. Mikään vaiva ei erityisemmin häiritse ja mielikin on kumman levollinen. On sellainen olo, että minun sisälläni kasvaa pieni lapsi, meillä on kaikki hyvin, kyllä me selvitään.

Ensi maanantaina pääsemme vihdoin ultraan, sitä onkin odotettu! Loppuviikko vierähtää työreissussa, joten aikakin vierähtänee nopeasti. 

<3:lla Mrs. M. ja kamu,

rv12+6

ps. Olen kuullut raskauskolmannesten ajoituksista paljon juttua, enkä ole vielä löytänyt absoluuttista totuutta, mutta reiluuden vuoksi todettakoon: viimeistään huomenna minun toinen kolmannekseni alkaa! :D

13. raskausviikko

Kivaa maanantaita seurasi pari ei-niin-kivaa päivää, joihin mahtui pahoinvointia, lämpöä, flunssaa, väsymystä ja aikaansaamattomuutta. Eilen tuoksuliljani nuput vihdoin avautuivat ja pääsin tuoksuttelemaan lempikukkani tuoksua. Voimat alkoivat hiljalleen palautua ja pystyin taas nauttimaan olostani. Eilen alkoi myös raskauteni toinen kolmannes. Pahoinvoinnin, jos kuulun onnekkaaseen enemmistöön, pitäisi siis hiljalleen helpottaa entisestään ja sitä myötä raskaudesta nauttiminenkin muuttuu helpommaksi. 

Viime päivinä olen miettinyt jälleen lepoa ja sen itselleen sallimista. Vaikka olen hyvä kuuntelemaan kehoani ja ottamaan aikaa itselleni, ei se aina onnistu ilman huonoa omaatuntoa. Tällä kertaa tarvittiin työtovereita, jotka muistuttivat, että kun ollaan sairaslomalla, ollaan sairaslomalla eikä stressata työasioita. Parin kunnon lepopäivän jälkeen intoa työskentelyyn ja vapaa-ajasta nauttimiseen olikin ihan uudella tavalla. Joskus on pysähdyttävä täysin, annettava itselleen lupa olla täysi surkimus. Ei sitä kovin pitkään jaksa kuitenkaan.

Nyt virittäydyn hiljalleen viikonloppuun, edessä ihana tyttöjen reissuviikonloppu. Hieman jännitän pitkää ajomatkaa (autossa paha olo tulee kaikkein todennäköisimmin) mutta onneksi matkatoverilla riittää ymmärrystä. 

<3:lla Mrs. M. ja kamu, 

rv12+1

Shoppailua ja hyvää mieltä

Heittäydyin tänään kivan päivän kunniaksi villille tuulelle ja lähdin shoppailemaan! Mukaan alennusmyynneistä tarttui mekkoa, paitaa, toppia, housua, sukkiksia... Ja kaikki äitiysvaatteita! Minä ostin elämäni ensimmäistä kertaa itselleni äitiysvaatteita, aikamoista! Perustelin aikaista äitisvaatehankintaani seuraavin perustein: 1) Tarvitsen joka tapauksessa lähiviikkoina uusia vaatteita, joten miksen hyödyntäisi alennuksia, 2) suurin osa housuistani ja sukkiksistani puristavat vatsaa ikävästi, 3) kauniita mekkoja voi käyttää niin raskaana kuin ei-raskaana ollessaan, 4) se yksi raidallinen paita vaan oli niin söpö!

Nyt istuskelen kotona ylläni se yksi söpö raidallinen paita, jossa on vielä vatsalle ja rinnoille reilusti kasvunvaraa, mutta joka istuu myös tällaisena. Ihastelen ostamiani tuoksuliljoja (kotimme ja hajuaistini pelastus, ah! Olen kyllästynyt jatkuvaan ruuanhajuun, jota sattuneesta syystä mieheni ei huomaa lainkaan) ja kuuntelen naapurista heikosti kantautuvaa pianon soittoa. Tämä on ollut tosi hyvä päivä, flunssastakin huolimatta. Pahoinvoinnin helpottaminen on tuonut energiaa ja hyväntuulisuutta arkeen ja töissäkin oli niin mukavaa.

Listaan vielä lopuksi 12. raskausviikon oireita:

- Pahoinvointi on helpottanut huomattavasti, ajoittuu enimmäkseen aamuihin ja automatkoihin, jos niihinkään

- Vessassa ramppaaminen jatkuu

- Vatsan toiminta on hidastunut huomattavasti = turvotusta riittää. Mies ihastelee "raskausmahaani", vaikka jaksan vielä muistuttaa hänelle, että se kohtu on yhä hyvin pieni ja vatsan pyöreys johtuu turvotuksesta. <3

- Hajuaisti on yhä herkkä, hyvässä ja pahassa: tuoksuliljat ja hyväntuoksuinen parfyymi, ah! Ruuan haju ja epämääräiset löyhkät, buu!

- Rintojen turvotus ja arkuus on yhä täällä, mutta joko olen jo turtunut arkuuteen tai se on hieman vähentynyt

- Iho voi edelleen todella huonosti, uusia näppyjä tulee lähes päivittäin

- Unimaailma on sangen eloisaa, aktiivista ja voimakasta

- Olo on enimmäkseen rauhallinen ja iloinen, aiempien raskausviikkojen alavireisyys on vähentynyt

- Uni maistuu ja väsynyt olo tulee aikaisin illalla, mutta päivisin energiaa riittää kohtalaisesti

Nyt ruokaa ja rentoa iltaa (jälleen kerran...).

<3:lla Mrs. M. ja kamu,

rv11+4

Huolesta.

Eilen iski huoli, johon auttoi itkeminen miehen olkapäätä vasten. Mitä jos joku meneekin pieleen, mitä jos me emme saakaan ensi kesänä tätä lasta. Minun mieheni osaa löytää oikeat sanat, antaa luvan tuntea mutta rauhoittaa minua optimistisuudellaan. Itku kääntyi iloksi viimeistään siinä vaiheessa, kun kipitin ennen nukkumaanmenoa hakemaan miehen hajuvettä suihkutellakseni sitä makuuhuoneen lakanoille, koska minun mielestä makuuhuoneessa haisi popkornille (jota ei olla täällä syöty kuukausiin). "Ja sä vielä mietit, ootko sä oikeasti raskaana!" naurahti mies.

Nukuin pitkät yöunet, jotka välillä katkesivat outoihin uniin ja vessassa ramppaamiseen. Aamulla oksensin, kun yritin nielaista raskausvitamiinia. Vointi on siitä huolimatta ollut tänään hyvä. Vietämme sairaspäivää kotosalla, leffoja katsellen ja tietokoneen äärellä. 

Jostain se huoli aina välillä nousee, vaikka siihen ei ole mitään järjellistä syytä. Kaipa se on luonnollista, kun kiintyy koko ajan enemmän ajatukseen siitä, että minä kannan sisälläni meidän lastamme. Haluan suojella häntä. En malta odottaa, että tapaamme.

<3:lla Mrs. M. ja kamu,

rv11+2

Aamupalalla.

Tänään alkoi 12. viikko, eli nyt on rv11+0. Enää viikko, niin ensimmäinen kolmannes on takana! ♡

Sellaista vain, että tämä aamupala nro 1:n syöminen saisi jo hiljalleen helpottaa. Vaikka olo on suurimman osan päivästä jo melko hyvä, tuntuu aamiasviilin alas saaminen mission impossiblelta. Aamupala nro 2, nautitaan yleensä työpaikalla, sujuu jo helpommin.

En uskalla vielä hehkuttaa, mutta edellämainitusta ongelmasta huolimatta pahin huonovointisuus tuntuu olevan poissa. On kieltämättä helpompi nauttia raskaudesta, kun ei ällötä koko ajan. Oikeastaan on sellainen olo, että IHANAAAAA olla raskaana!

Odotusta.

Tänään saimme kutsun ultraan. Se on vasta aivan kuun lopulla, buu! Tuolloin minulla on jo viikkoja 13+4, joten ainakin selkeä pieni vauva pitäisi olla siellä näkyvissä. Silti harmittaa myöhäinen ajankohta, jotenkin olen ajatellut että vasta ultran jälkeen voimme tulla "ulos raskauskaapista". Lisäksi viime aikoina, ehkä kun raskaudesta on tullut niin arkipäiväistä ja tunteet sisälläni kasvavaa ihmistä kohtaan ovat kasvaneet, huoli ja pelko ovat myös lisääntyneet. Nyt joudun odottamaan kokonaiset kolme viikkoa, että pääsen näkemään pienen ja saamme varmuuden siitä, että kaikki on hyvä hyvin.

Enää reilu viikko, niin keskenmenon riski pienenee huomattavasti. Täytyy nyt keskittyä sen odottamiseen, kun ultra tuntuu olevan ikuisuuksien päässä.

Työt alkoivat tällä viikolla. Olen voinut yllättävän hyvin, kiitos työpaikalle raahaamieni eväiden. Syödä täytyy jatkuvasti, xylitol-purukumin kulutus on kasvanut hurjasti. Työrytmi ja muuhunkin kuin raskauteen keskittyminen tuntuvat hieman helpottavan myös pahoinvointia. Kun on pakko tsempata, ei ehdi tarkkailla kehoaan niin paljon ja tulee myös syötyä entistäkin säännöllisemmin.Sitten töiden jälkeen ei jaksaisikaan tehdä oikein mitään, kaipaa vain lepoa ja rentoutumista.

Kissa kehrää sylissä ja katsoo silmiin onnellisena. On meidän kodissa hyvä olla.

<3:lla Mrs. M. ja kamu,

rv10+5

Äitiysneuvolassa

Tänään kävimme ensimmäistä kertaa neuvolassa. Meiltä kyseltiin parisuhteestamme, terveydestämme ja mahdollisista suvussa olevista sairauksista, joista raskauden seurannassa olisi hyvä tietää. Saimme vanhemmuutta ja raskautta käsittelevän dvd:n, pari kirjasta, lukuisia esitteitä ja lehtisiä. Vaikka suurin osa asioista oli meille jo tuttua, oli mukava saada jotakin käsinkosketeltavaa materiaalia koskien raskautta: ei tarvitse enää olla netin varassa pohdittaessa ruokarajoituksia tai raskauden edistymistä kullakin raskausviikolla. Jutustelun lisäksi minulta katsottiin verenpaine ja hemoglobiini, joista molemmat olivat hyvällä mallilla.

Eniten uutta tietoa saimme neuvolan käytänteistä ja siitä, miten raskauttani jatkossa seurataan. Isä on tervetullut kaikille käynneille, mikä on minulle tärkeä juttu. Vaikken kovasti ensimmäistä neuvolakäyntiä jännttänytkään, oli tuo minulle jonkinlainen virstanpylväs. Asiat muuttuivat kerralla konkreettisemmiksi, kun meidän raskauteen tuli mukaan kunnan terveydenhuolto. Lähipäivinä minulle pitäisi tulla kutsu ultraäänitutkimukseen ja ensi viikon aikana käyn tekemässä muutamat labratestit. 

11. raskausviikko alkoi tänään, on siis rv10+0. Meidän pienellä kamullamme on nyt kaikki ulkoiset ja sisäiset rakenteet valmiina ja nyt on pienen aika vain kasvaa ja kehittyä. Alkiovaihe on siis päättynyt ja lasta kutsutaan sikiöksi. Minä olen voinut vaihtelevasti: välillä kuvittelen että pahin huonovointisuus on ohitse, mutta seuraavana päivänä halailen vessanpönttöä. Energiatasoni on jonkin verran noussut, mutta esimerkiksi tämä päivä on mennyt sohvalla makoillessa (syytän aikaista aamuheräämistä, neuvola!). Ensimmäiset, kokoa suuremmat rintaliivit ostin eilen ja ah, miten helpottaa! Pahin ruokahaluttomuuskin näyttää helpottaneen, tilalle on tullut jatkuva nälkä. Vielä kun muistaisi aina täydentää ruokavarastoja niin, että kuhunkin tilateeseen löytyy mielihalua vastaavaa ravintoa. Niin juu, turvotus on alkanut. Vaikka kohtu on vielä greipin kokoinen, on alavatsani alkanut pyöristyä. Oikeastaan minulle on ihan sama, mistä mahan kasvu johtuu, alkuraskauden laihistelukauden jälkeen otan vatsan pyöristymisen ilolla vastaan!

<3:lla Mrs. M. ja kamu, 

rv10+0