Pieni ihminen.

Siellä hän oli, kahdeksan senttiä ihanuutta ja jalat päälle. 

Tunnetta, jonka vauvan näkeminen herätti, ei voi verrata mihinkään muuhun hetkeen elämässäni. Sitä riemua, ihmetystä, onnea, helpotusta, rakkautta. Hän on juuri sellainen kuin kuuluukin. Suuripäinen, pyöreävatsainen, laihajalkainen pikkuihminen. Meidän lapsemme, jonka sydän hakkaa vinhaa vauhtia. Ensin hän nojaili rauhassa kohdun seinämään, makoili rennosti selällään ja piteli käsiään kasvoja vasten. Hetken ihastelun jälkeen saimme nähdä jumppashown, johon sisältyi potkimista, nyrkkeilyä, kuperkeikkaa ja kääntyilyä. 

Ihana otus. Ihana päivä.

<3:lla Mrs. M. ja kamu,

rv13+4