Puoliväli - check!

Sunnuntai-iltana palattuani matkalta kotiin kävin makuulleni, pyysin Mr. M:n viereeni ja asetin hänen kätensä vatsalleni. Ei mennyt kauaa, kun mies pääsi ensimmäistä kertaa tuntemaan oman lapsensa potkut! Se hetki oli yksi elämämme hienoimmista. Sittemmin tuleva isä on saanut useaan otteeseen tunnustella vauvan liikkeitä.

Viikko on vierähtänyt hurjaa vauhtia, taas ollaan perjantaissa! Hormonit tuntuvat hieman heittelevän, olo on usein sentimentaalinen ja itku on herkässä. Kun itku alkaa, ei sille meinaa tulla loppua. Myös onnen ja ilon tunteet tuntuvat hurjan vahvasti. Olen nauttinut kotona olemisesta, kokkailusta ja leipomisesta ja iloinnut työstäni.On voimauttavaa tajuta, miten kovasti viihtyy työssään ja miten onnekas on tässä elämäntilanteessa. Jättäessäni työporukan kesällä tiedän, että voin lähteä hyvillä mielin. Mitä äitiysloman jälkeen tapahtuu, se on vielä toistaiseksi arvoitus, mutta uskon kuluneen vuoden aikana aloittamani polun jatkuvan vielä.

Eilen 21. raskausviikko pyörähti käyntiin ja siten saavutettiin raskausajan puoliväli! Ensi viikolla on rakenneultran vuoro, minkä jälkeen saatan uskaltautua jopa julkaisemaan sosiaalisessa mediassa kuvia, joissa raskausvatsa näkyy. Ainakaan toistaiseksi rakenneultra ei jännitä, on luottavainen olo. En malta odottaa, että saamme kuulla miten lapsemme on kehittynyt ja kasvanut. Nyt kun potkuja tuntee jatkuvasti, on jotenkin levollisempi olo: tietää, että siellä ollaan. Potkuista saa myös kummaa huumoria arkeen: tuntuu jotenkin absurdilta istua palaverissa ja yrittää keskittyä, kun toinen potkii niin että maha tärähtelee.

Mahasta puheenollen, onhan tuo kasvanut ja vatsan pyöreys näkyy selkeästi jo aamulla. Mitenkään isoksi vatsaa ei kuitenkaan voi raskausmittakaavalla sanoa ja täytyy myöntää, että hieman kadehdin tuttavia, joiden vatsan koko on näillä viikoilla ollut jo huomattavan suurempi. Mikään ihme pieni vatsa ei kuitenkaan ole, sillä en ole vieläkään saavuttanut normaalipainoani. Syön säännöllisesti ja kohtuullisen isoja määriä, mutta ehkä kehoni silti kuluttaa tehokkaasti kaiken ravinnon, eikä sitä pääse varastoitumaan ylimääräisenä painona. Pieni ruokatsekkaus voisi olla paikallaan, sillä tässä vaiheessa raskautta kehoni tarvitsee pari sataa ylimääräistä kaloria päivässä. Tiedän, että minun täytyy olla iloinen hoikkuudestani, mutta en voi olla miettimättä, josko painon tulisi jo hiljalleen lähteä nousuun. Minun kokoiselleni tytölle painoa saisi neuvolan mukaan kertyä kymmenestä viiteentoista kiloon raskauden aikana. Toisaalta meidän perheessämme tämä taitaa olla ihan normaalia, raskauskilot ovat tulleet vasta loppuraskaudessa ja niistä on päästy melko helposti eroon. Isosiskoni totesi lohdutuksena, että "älä huolehdi, kyllä ne kilot vielä tulee!" Tärkeintä lienee, että maha kasvaa koko ajan, kamu potkiskelee ja äidinkin jaksaminen on hyvällä mallilla.

Nyt välipalaa!

<3:lla Mrs. M. ja kamu,

rv20+1