keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Ruokajuttuja.

 Päivä kotitoimistolla. Kissa kiehnää ja kehrää sylissä, ulkona houkuttelevan sininen taivas. Lounastauolla voinkin kirjoitella vähän ruoka- ja ravintojuttuja. 

Kaikki, jotka tuntevat minut, tietävät minun rakastavan viinejä, hyvää ruokaa, kokkailua ja leipomista. Ennen raskautta viikonloppuihimme on usein kuulunut pullo hyvää viiniä, rentoa kokkailua hyvässä seurassa ja herkuttelua juustoilla. Miten elo on ruokakulttuurin suhteen muuttunut positiivisen raskaustestin jälkeen? Noh, viinikaappimme ammottaa tyhjyyttään (paria tulevien vuosien erikoistilanteisiin varattuja poikkeuksia lukuunottamatta) ja vakkariherkkuni äyriäiset, sushi, etanat, homejuustot ja tuhdin punkun paras ystävä, puolikypsä sisäfileepihvi ovat jääneet toistaiseksi unholaan. Viinilasillinen on vaihtunut kivennäisveteen tai alkoholittomaan siideriin. Glorian Ruoka ja Viini -lehden tilaus päättyy pian ja sen sijaan Vauva-lehti on anopin toimesta löytänyt tiensä lehtihyllyymme. Raskauspahoinvoinnin jäätyä taakse olen taas alkanut nauttia erilaisista herkkujuustoista, joita löytyy yllättävän laaja valikoima pastoroituina. Kokkailua harrastetaan ihan yhtä ahkerasti kuin ennenkin ja vaikka toisinaan kaipaan joitakin lempiruokiani, pyrimme keksimään herkullisia uusia reseptejä illallisvalikoimaamme.


Raskauden alkuaikoina olin yhtä kysymysmerkkiä kaikkien rajoitusten, kehoitusten ja suositusten kanssa. Kaupassa vierähti useampi tovi esimerkiksi maitohyllyllä, kun pastöroimattomat tuotteet putosivat ruokavaliosta. Sellaiset herkut, kuin kylmäsavustettu lohi, mäti ja ilmakuivattu kinkku olivat yhtäkkiä kiellettyjä. Äyriäisistä piti soittaa neuvolaan, jossa todettiin että niihin pätee sama suositus kuin esimerkiksi sisävesien kaloihin: mahdollisten ympäristömyrkkyjen vuoksi niitäkin tulisi vältellä ja sushissa riskinä ovat raa'an kalan lisäksi merilevän jodipitoisuudet. Minun tapauksessani siis raskausaika on merkinnyt monesta ruokalajista luopumista, mutten koe sitä suurena uhrauksena. Kun on kerran selvittänyt rajoitteet ja suositukset (ks. Jyväskylän sairaanhoitopiirin ravintosuositus raskaana oleville), on helppo toimia esimerkiksi ravintoloissa tai kylään mennessä. Oma periaatteeni on, että hysteeriseksi on turha heittäytyä eikä ruokarajoitteista tarvitse tehdä numeroa. Olen esimerkiksi syönyt pikaisesti kiehautettua juustofondueta, sillä  kuplivaksi kuumennettuna pastöroimattomat juustot ovat turvallisia. Toisinaan herkuttelen salmiakilla, mutta kohtuukäytön määritelmää (alle 50 g päivässä) noudattamalla. Jos jotakin kehoitetaan "käyttämään kohtuudella", ei se tarkoita samaa kuin täydellinen välttäminen. Toisaalta en koe ongelmaksi valita ravintolan ruokalistasta sellaista vaihtoehtoa, jonka tiedän olevan astetta turvallisempi raskausaikana.


Raskausaikana olen pyrkinyt yleisesti ottaen syömään terveellisesti ja monipuolisesti. Myönnän, että herkuttelen suositeltua enemmän, mutta ihan riskirajoilla en usko kuitenkaan herkuttelun suhteen heiluvani. Käytän päivittäin raskausmonivitamiinia, kalsium-lisää (joka sisältää myös d-vitamiinia) ja d-vitamiinia. Raskausajan suositus maitotuotteille on noin neljä lasillista päivässä, mihin en juuston ja jogurtinkaan kanssa pääse, siksi kalsium. D-vitamiinin suhteen kuulun niihin, jotka mieluummin tankkaavat vähän ekstraa kuin noudattavat monien tieteellistenkin lähteiden mukaan turhan alhaista virallista suositusta. Syömme monipuolisesti kasvis- ja liharuokia, lihan käytössä pyrimme kohtuuteen ja suosimme sekä luomulihaa että -munia. Käytän paljon täysjyvätuotteita ja nautiskelen usein maustamatonta jogurttia esimerkiksi marjojen tai hedelmien kanssa. Kuten aiemmin kirjoitin, on painoni noussut hyvin hitaasti ja vasta raskauden ollessa yli puolen välin, olen saavuttanut takaisin raskauspahoinvointia edeltävän normaalipainoni. Hyvällä omallatunnolla saan siis syödä omaa kroppaani kuunnellen, säännöllisesti, tuhdisti ja välillä myös vähän herkutellen.


22. raskausviikko lähestyy loppuaan, huomenna alkaa rv22+0. Enää kolmisen kuukautta työelämää jäljellä, minkä jälkeen nautitaan (tai kärsitään, mikäli kesällä viimeisillään raskaana olleita tuttavia on uskominen) heinäkuun helteistä ja jännitetään vauvan saapumista. Aika huisia! Sitä ennen on kuitenkin jäljellä kevät täynnä kiinnostavia ja välillä haastaviakin työjuttuja.

Nyt onkin jo nälkä, lounasta siis!

<3: Mrs. M ja Kamu,
rv21+6

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti