keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Peilissä.

Täytin eilen kaksikymmentäseitsemän vuotta. Peilistä katsoi sama tyttö kuin aiemmin, mutta sillä tytöllä oli silmäkulmassa naururypyt. Viime aikoina peiliin katsoessani olen miettinyt sitä, että noin kuukauden kuluttua peilistä katsoo Äiti. Äitiys ei muuta sitä, miltä näytän, mutta se muuttaa sen miten näen itseni ja miten muut näkevät minut. Vähän niinkuin raskausaika: välillä peilin ohi kävellessäni pysähdyn katsomaan pyöreää vatsaani ja muuttunutta kehoani, enkä voi kaupungilla kulkiessani välttyä vastaantulijoiden uteliailta katseilta. 

Raskausaikana en ole välttynyt epävarmuuksilta ja itsetuntopohdinnoilta. Tämän jälkeen minun kehoni ei koskaan tule palautumaan ennalleen, ja välillä se on aiheuttanut ahdistusta. Kyllä te tiedätte, sen huolen että näyttääkö enää puolisonsa silmissä viehättävältä tai oppiiko itse hyväksymään muutokset. Vartalon muutoksista puhuttiin myös neuvolasta saadussa vauvanhoitokirjasessa, ja siellä todettiin jotakuinkin niin, että lapsen saanut nainen saa näyttää äidiltä ja olla ylpeä siitä. Menetän ehkä jotakin, mutta saan tilalle jotain satakertaisesti parempaa. Ulkonäköä tärkeämpää on panostaa omaan hyvinvointiinsa ja itsetuntoonsa, sillä sieltä se viehätysvoimakin kumpuaa. 


Huomenna vauvamme saavuttaa täysiaikaisuuden. Kehityksessä tapahtuu enää hienosäätöä eikä vauvan syntymää pidetä enää ennenaikaisena. Meidän kohdallamme ennusmerkkejä lähestyvästä synnytyksestä ei ole havaittavissa ja vauva saakin rauhassa kasvaa ja kypsytellä itseään. Myönnän kyllä, että toisinaan öisin kymmenettä kertaa vessaan raahautuessani ajatus jopa yli kuukauden odotuksesta tuntuu melko tuskaiselta. Yleisesti ottaen jaksan kuitenkin odottaa. Vointini on vielä hyvä, energiaa riittää pieneen touhuamiseen ja vatsallakin tuntuu olevan vielä venymisvaraa. Vauvan liikkeet aiheuttavat entistä enemmän painetta lantionseudulla ja oma levontarpeeni on lisääntynyt huomattavasti, mutta olo ei ole mitenkään tuskainen tai tukala.

Sateisen harmaa keskiviikkopäivä on omistettu rennolle kotioleskelulle, ilman aikatauluja tai suunnitelmia. Näin on hyvä!

<3:lla Mrs. M. ja kamu,
rv36+6

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti