Eilen oli toinen neuvolakäyntimme. Hieman laskenutta hemoglobiinia kaikki on niin kuin pitääkin. Painoni ei ole vieläkään palautunut ennalleen, mutta hyvän ruokahalun ansiosta uskon sen lähtevän hiljalleen nousuun. Paras hetki oli se, kun pääsin kuuntelemaan kamun sydänääniä. Tyyppi taisi olla aamulenkillä, kun alussa sykettä ei meinattu millään saada kuulumaan ja kun se lopulta löytyi, karkasi kamu aina alta pois ja sykkeen metsästys aloitettiin uudestaan. Turvallisen, tasaisen sydänäänen kuuluminen rauhoitti mieltä ja sai hymyilemään. Siellä hän on ja kasvaa.
Kohdun tuntemuksista päätellen kamu todellakin on kasvanut viime päivinä. Kaikenmoisia liitos- ja kohtukipuja on tuntunut viime päivinä ja aamuisin ennen vessassa käyntiä alavatsa on aivan pinkeä kohdun painosta.
<3:lla Mrs. M. ja kamu,
rv15+5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti