Piu.

 Raskausviikko vaihtui tänään kahdeksanteentoista ja tajusin olevani jo viidennellä raskauskuulla! Pari viikkoa enää, niin ollaan puolessa välissä. Vatsa onkin kasvanut sen verran, että kyllä minä tätä jo ihan ylpeydellä esittelen. Kuvissa olen pukeutunut ensimmäisiin äitiysvaatteisiini, näitä on tullut kyllä käytettyä! Pian on lähdettävä taas ostoksille, sillä vaatevalikoimani tuntuu kutistuvan viikko viikolta.

Olo on ollut viime päivinä melko tukala. Suolisto siirtyy kohdun tieltä ylemmäs ja sen kyllä tuntee, olen jotenkin solmussa. Taitaa se painokin hiljalleen lähteä nousuun, jos oloon on luottaminen. Huolimatta tukaluudesta olen saanut vihdoin lisättyä liikuntaa arkeeni. Tällä viikolla on tehty kävelylenkkejä ja käyty uimassa, mikä tekee kyllä hyvää. Vielä kun saisin jonkun hieromaan auki jumittavan selkäni, jota rintojen ja mahan kasvu tuntuu rasittavan.

 Voisin ehkä joku kerta kirjoitella vähän enemmän ajatuksista, joita lapsen tulo herättää. Siitä, millaisia vanhempia me haluamme olla. Näitä on tullut mietittyä viime aikoina esimerkiksi tilanteissa, joissa ihmiset kyselevät vauvan sukupuolesta. Sukupuoli on toki iso osa ihmisen identiteettiä, mutta me ajattelemme, että lapsella tulee olla yhtäläiset mahdollisuudet ihan kaikkeen riippumatta siitä, mikä hänen biologinen sukupuolensa on.

Sukupuolesta puheenollen, jokohan minun vatsastani voi saada tyttö- tai poikaviboja?

Kuuntelen lempiyhtyeen uutta albumia, kamu potkiskelee mahassa. Tässä hetkessä on kaikki, minun nuoruuteni, haaveeni, äitiys, rakkaus, lähellä kissat ja rakastettu. Kiitollinen olo.

<3: lla Mrs. M. ja kamu,

rv17+0