Kuudestoista raskausviikko on alkanut, sen kunniaksi sunnuntaina napattu kuva iltapäivämahasta. Tuolla pömpötyksellä saanee jo tuttavien epäilyksen heräämään. Kamu kasvaa nyt hurjaa
vauhtia, sen luusto ja lihakset vahvistuvat. Onnekkaimmat äidit (hui, kirjoitin sen sanan! Kyllä minä koen jo olevani vähän äiti) voivat
jo näillä viikoilla tuntea pieniä liikkeitä, minä odottelen yhä. Parina
iltana olen kuulostellut mahaa tunnettuani pienenpientä naputusta
oikealla alavatsassa, mutta ennen kuin toisin todistetaan, pistän nuo
tuntemukset ylitulkinnan ja vatsan muun toiminnan piikkiin.
Neuvolassa
annettu raskausopas muistuttaa tämän viikon kohdalla terveellisestä ruokavaliosta. Luin
tekstiä aamupalalla ja hymähdin tälle: "Valitettavasti arkisin voi olla
niin kiire, ettei ruokaa tule valmistettua tuoreista raaka-aineista".
Aamupalalla nautiskelin Mr. M:n mummin opastuksella leivottuja rukiisia
karjalanpiirakoita ja jääkaapissa odottavat päivällistarpeiksi uunissa
paistettavat tuoreet kasvikset ja aito (pastoroitu) fetajuusto. Myönnän
kyllä, että valmisruokien ja lihan määrä on raskausaikana lisääntynyt
taloudessamme, mutta pääosin pyrin huolehtimaan siitä, että sekä minä
että lapsi saamme monipuolista, terveellistä ruokaa (köh, eilen
napostellut ruissipsit voitaneen laskea karkkipussia paremmaksi
vaihtoehdoksi...?). Ensimmäisen kolmanneksen pahoinvoinnin ja alkuvuoden
moniviikkoisen sairasteluputken jälkeen olen voinut hiljalleen lisätä
myös liikuntaa arkeeni, vaikka energia ei mitenkään riitä kovin
raskaisiin urheilusuorituksiin.
Energiasta puheenollen,
olen viime aikoina naureskellut sille, miten nopeasti ihmisen unirytmi
voi muuttua. Olen kärsinyt vuosia univaikeuksista enkä juuri koskaan
kokenut olevani kovin väsynyt. Raskauden aikana unentarve on lisääntynyt
huimasti ja väsymys saattaa iskeä jo töiden jälkeen, ellei jo
työpaikalla. Aamuisin minun on hankala saada itseni hereille, ellei
takana ole yli kymmenen tuntia unta. Jotenkin nautin väsymyksestä, koska
olen sitä aiemmin usein kaivannut. Nautin siitä, että vain menen petiin
ja yksinkertaisesti nukahdan.
<3:lla Mrs. M. ja kamu,
rv15+0
Mä kävin aina neuvolassa itkemässä tuosta, että vauva ei saa tarpeeksi monipuolista ravintoa kun kaksi kolmannesta raskaudesta kului niin, etten pystynyt syömään pahoinvoinnin vuoksi juuri mitään. Hesburgerin kana-aterioita kului hirvittäviä määriä kylläkin... Neuvolatäti onneksi tsemppasi syömään vaan jotain, että jaksan. Ja hyvinhän siinä sitten lopulta kävi. :)
VastaaPoistaIhana masukuva. <3 Ja voi että miten olen onnellinen siitä, että voit noin hyvin! Nauti ja lepää ja ole onnellinen. :*