32. raskausviikko

Enää kaksi kuukautta laskettuun aikaan. Kuusi viikkoa täysiaikaisuuteen, yksitoista viikkoa yliaikaisuuteen. Jos lapsemme päättäisi ottaa isästään mallia, syntyisi hän jo reilun kuukauden kuluttua. Todellisuus lienee kuitenkin päinvastainen, sillä sekä äitini että siskoni ovat synnyttäneet esikoisensa yli viikon lasketun ajan jälkeen.

32. raskausviikon kuulumisia:

~ Vauvan liikkeet ovat voimakkaan tuntuisia. Potkuja tuntuu enää hyvin harvoin, liikkeet ovat enemmän möyrimistä, raajojen liikuttelua, hikottelua ja esimerkiksi pyllyn tunkemista vatsaani vasten. Liikkeet näkyvät usein selvästi ulospäin, etenkin selinmakuulla. Vauva tuntuu olevan lähempänä omaa ihoani, ja sitä on helppo tunnustella. Tyyppi tykkää nyrkkeillä alavatsaani, mikä aiheuttaa välillä kamalia pistäviä kipuja ja äkillisiä vessaan ryntäämisiä :D

~ Pahimmat hormoniheittelyt tuntuvat olleen poissa viimeiset viikot. Mielialat eivät heittele enää niin pahasti, eikä mies joudu enää kärsimään jatkuvasta tuittuilustani.

~ Kesähelteet ovat toistaiseksi sujuneet hyvin, en ole kokenut juurikaan turvotusta tai läkähtymistä. Juon todella paljon vettä, mikä ehkä auttaa asiaan. 

~ Iskias-tyyppiset selkävaivat ovat jo kahden viikon ajan estäneet normaalin kävelyn ja vaivanneet esimerkiksi yöunien laatua.

~ Yleisesti ottaen olo on energinen, väsymys ei ole vaivannut. Saisi oikeastaan vaivata vähän enemmän, sillä yöunet ovat todella katkonaisia ja unen saaminen hankalaa.

~ Napa on suorittanut ulos pompahtamisen :D

~ Kohtuni tekee harjoitussupistuksia päivittäin, mutta supistukset eivät onneksi ole kivuliaita tai muuten hälyttäviä. Viime päivinä supistuksia on tullut useammin, mikä johtunee stressin vapautumisesta ja flunssasta.

<3:lla Mrs. M. ja kamu,

rv31+1

Lomalla.

Kävin eilen neuvolalääkärissä, joka määräsi minut sairaslomalle äitiyslomaan saakka. On hieman haikeaa jättää työt kolme viikkoa suunniteltua aiemmin, mutta tämä on ehdottomasti oikea ratkaisu. Olo on huojentunut. Rentoutta ja lepoa tarvitaan, ja mieluummin käytän jäljellä olevan energian kodin laittamiseen, kesästä nauttimiseen ja kevyeen kuntoiluun kuin työskentelyyn. Olen toipumassa kovasta flunssasta enkä malta odottaa, että pääsen taas liikkumaan! Kävely on edelleen todella kivuliasta ja hankalaa, mutta esimerkiksi uinti, vesijuoksu ja kotijumppailu tekevät hyvää sekä mielelle että keholle. Tavoitteenani on nyt kesällä käydä vähintään kerran viikossa uimahallilla, niin kauan kuin se on minulle sallittua. Lisäksi yritän verrytellä ja voimistella erityisesti selkää, kivun sallimissa rajoissa. Olen tällä viikolla käynyt kiropraktikolla ja ensi viikolla on hieronnan ja fysioterapian vuoro, joten ongelmaan olen kyllä pyrkinyt puuttumaan monin eri keinoin. Jos noista keinoista ei ole apua, on vain hyväksyttävä että tämä on minun raskauteni kääntöpuoli, enkä sille mitään mahda.

 Kuvat rv29+0

Olen tehnyt ison ajatustyön selkäongelmia käsitellessäni ja lopulta tullut siihen tulokseen, että paljon on asenteesta kiinni: voin jumiutua kotiin valittamaan liikuntarajoittuneisuuttani, tai päättää nauttia kesästä kivusta huolimatta. Rajusta reumasta kärsivä ystäväni rohkaisi minua toteamalla, että kipuun tottuu ja sen kanssa oppii elämään. Elämästä voi silti nauttia, välttäen kipua aiheuttavia asioita ja suuntaamalla katseen toisaalle. Kun nyt näyttää siltä, että mitään ihmeparannusta raskausajan selkävaivoihin ei ole tarjolla, on vain pyrittävä nauttimaan jäljellä olevasta ajasta niin paljon kuin mahdollista. Siinä auttaa paljon mies, joka tulee halaamaan ja lupaa, että meille tulee kiva kesä yhdessä, vaikken voisi kävellä lainkaan <3

<3:lla Mrs. M. ja kamu,

rv31+1

Hehkeä räkänokka

Haaveilen karamelleista, suklaapiirakasta ja raskausystävällisestä nenäsumutteesta. Niin ja särkylääkkeestä joka veisi selän kivut pois. Pieni lapseni myllertää vatsassani ja muistuttaa siitä, että kaikki se kipu on sen arvoista. Hän on sen arvoinen, aina. 

Työreissu peruuntui, kun todella kova flunssa iski kotiimme. Olisihan se pitänyt arvata, että Mr. M:n yskä muuttuu minuun tarttuessaan voimat vieväksi räkätaudiksi. Reissun peruminen olisi ollut lähellä joka tapauksessa, sillä selkä on yhä aivan surkeassa kunnossa. Olen alkanut hiljalleen hyväksyä, että tämä ei tästä enää parane: loppukesä menee pahimmassa tapauksessa lähes täysin kävelykyvyttömänä. Ei tullutkaan minusta sitä supermammaa, joka heittelee kärrynpyöriä ja häärää reippaana kodissaan ja pihamaalla synnyttämiseen saakka.

On ihan ihmeellistä, miten tuo otus saa minut kaiken keskellä unohtamaan huoleni ja iloitsemaan olemassaolostaan. Hän myös huolehtii minusta: kipeänä ei tule yleensä syötyä läheskään tarpeeksi, mutta nyt on pakko huolehtia ravinnonsaannista, kun sen jakaa toisen kanssa.

Pian enää kaksi kuukautta laskettuun aikaan. En malta odottaa!

<3:lla Mrs. M. ja kamu,

rv30+5

Voihan selkä!

Äitiysloman alkuun olisi vielä kuukausi, mutta jää nähtäväksi miten pitkään voin vielä jatkaa töissä. Selkäni on mennyt todella huonoon kuntoon, nyt muutama päivä on mennyt pahasti linkuttaessa kun toiselle jalalle ei kestä kunnolla astua. Voin olla kiitollinen siitä, että olen raskausajan pysynyt enimmäkseen hyvässä kunnossa, mutta nyt meinaa välillä usko loppua. Tämän päivän olen viettänyt sairaslomalla ja kirjaimellisesti makoillut lähes koko päivän. Loppuviikon yritän jaksaa töissä, sitten onkin viikonloppu ja saan taas levätä. Tällä hetkellä selkää alkaa poltella jo kymmenen minuutin tietokoneella istumisen jälkeen, joten olo on melko pessimistinen. Toivotaan, että työterveydestä voisin saada vaikkapa lähetteen fysioterapeutille tai muuten neuvoja selän hoitoon. Tuntuisi hölmöltä joutua sairaslomalle selän vuoksi, kun muuten vointi on vielä energinen ja hyvinvoiva.

Lääkäreillä ja ihmisillä muutenkin tuntuu olevan sellainen asenne, että raskaus nyt vain on rankkaa aikaa selälle ja että sille ei oikein mahda mitään. Olen valmis hyväksymään tuonkin vaihtoehdon, mutta sitä ennen haluaisin löytää joitakin keinoja helpottaa kipuja ja siten mahdollistaa työskentelyni. Toistaiseksi olen löytänyt hieman apua Anita-raskaustukivyöstä ja alaselän kevyestä treenaamisesta, tosin kuluneiden päivien ongelmaan noista ei ole tuntunut olevan apua.

Oli muuten huvittavaa, kun opiskeluystäväni olivat viikonloppuna meillä kylässä ja sain kovasti kehuja siitä, miten hyvässä ja reippaassa kunnossa olen. Viime elokuussa synnyttänyt ystäväni kertoi siitä, miten kurjassa jamassa hän oli ollut muun muassa selän kanssa ja kuvaili kävelytyylinsä muistuttaneen entisen presidenttimme kävelyä. Tuolloin tätä linkuttamisongelmaa ei vielä ollut ja selkäkin oli viikonlopun yllättävän hyvässä kunnossa, kiitos levon ja venyttelyn. Oli pakko soittaa maanantaina ystävälle ja kertoa, että nyt täälläkin kävellään Mara-tyyliin :D

Mieli on tällä hetkellä upeasta kesäsäästä huolimatta hieman maassa, joten lienee paras jättää kirjoittelu ja hakea lohtua niistä kahdesta asiasta, jotka jaksavat piristää kurjinakin hetkinä: hyvä ruoka ja hyvä mies. 

<3:lla Mrs. M. ja Kamu,

rv29+6

ps. Tiesittekö, että tässä vaiheessa raskautta sikiön sydämen sykkeen voi kuulla painamalla korvan vatsaa vasten? Mr. M. kokeili asiaa eräänä iltana ja pulssi löytyi kuulemma todella helposti! Aika uskomatonta <3 Ihanaa, että nyt isällä ja vauvalla on sellainen oma Juttu.

pps. Kuvat kuluneelta 30. raskausviikolta

30. raskausviikko

Kesä on täällä. Viikko sitten ihastelimme pieniä vihreitä silmuja pihakoivuissamme, nyt maisema parvekkeelta on vihreää täynnä. Lämpö houkuttelee ulos, piknikille ja pienille kävelyille, lounas on syötävä töissä terassilla. Totesimme eilen Mr. M:n kanssa, että onneksi loppuraskauteni ajoittuu kesälle: on niin paljon tekemistä, niin paljon mistä nauttia, että aika vierähtää varmasti nopeammin kuin se tekisi syksyn tai talven ankeudessa.

Kolmaskymmenes raskausviikko pyörähti tänään käyntiin. Näihin aikoihin vauva availee ja sulkee silmiään, tekee hengitysharjoituksia, säätelee ruumiinlämpöään ja kuulee selkeästi kohdun ulkopuolisia ääniä. Keuhkojen kehittymisen huomaa erityisesti hikottelukohtauksista, joita vauva välillä saa: silloin koko vatsa hytkyy jatkuvasti vauvan hikottelun tahdissa! Sikiön koko on myös selkeästi kasvanut, minkä huomaa sen myllertäessä vatsassani. Välillä kauhistelen, että kun liikkeet jo nyt tuntuvat välillä melko tukalilta, miltä ne tuntuvat sitten kun vauva on pari kiloa painavampi ja kymmenen senttiä pidempi! Sikiön keskimääräinen paino on tällä raskausviikolla 1350 g, mutta meidän sirokokoinen kamumme lienee pari sataa grammaa kevyempi. Ilmeisesti sirot vauvat kulkevat suvussa, sillä myös siskoni lapset ovat mahassa ollessaan olleet pienikokoisia.

On muuten suloista, miten raskaus tekee miehistä huolehtivaisia ja helliä. Oma mieheni on tietenkin kaikkein selkein esimerkki tästä, hellyyden ja huolehtivaisuuden määrä on kyllä selkeästi lisääntynyt raskauden aikana. Olemme välillä naureskelleet sille, miten Mr. M. muistuttaa minua aina ajamaan varovasti, huolehtii ruokavaliostani ja miettii esimerkiksi kodin turvallisuuteen liittyviä asioita. Tämä huolehtivaisuusilmiö on kuitenkin havaittavissa myös ystävämiehissäni, jotka esimerkiksi käskevät minua syömään reilusti, kantelevat kevyetkin tavarat puolestani ja tulevat söpön hellä ilme kasvoillaan taputtelemaan mahaani kesken hääkeikan sound-checkin :D  Ne miespuoliset ystävät, jotka ovat päässeet tuntemaan vauvan liikkeitä mahan päältä, ovat liikuttuneet hurjasti. On ihanaa, että ystävät elävät niin innolla mukana raskaudessani <3

<3:lla Mrs. M. ja kamu,

rv29+0

Rauhoittumista.

Viime päiviin on mahtunut kiirettä, stressiä, musiikkia, ystäviä, äitienpäivän juhlintaa ja vähän huoltakin. Takana varmaankin koko raskausaikani kiireisin viikonloppu, jonka aikana tuli valvottua, tavattua paljon ihmisiä ja ajettua paljon autolla. Taisin saada kantapään kautta opetuksen siitä, miten tärkeää rauhoittuminen on raskausaikana: sunnuntai-iltana alkoivat tiheät harjoitussupistukset, jotka jatkuivat heti herätessäni. Harjoitussupistuksethan ovat täysin normaaleja etenkin viimeisellä kolmanneksella, mutta niiden tiheän toistuvuuden vuoksi halusin varmistaa kaiken olevan kunnossa. Eilen vierähtikin muutama tunti äitiyspolilla tutkimuksissa ja niihin jonottaessa, eikä mitään aihetta huoleen onneksi löytynyt. Oli jotenkin hassua mennä eilen sairaalan synnytysvastaanottoon, jossa äitiyspolin päivystys sijaitsee. Tuli sellainen fiilis, että ei minun pitäisi tänne tulla vielä ainakaan pariin kuukauteen! Ensi kerralla toivottavasti mennään sitten tositarkoituksella, eikä ihan pian! Aika vierähti yllättävän nopeasti hyvän ystävän ollessa seuranani, ja hyvitykseksi pitkästä odotuksesta pääsin vielä ihastelemaan vauvaamme ultrassa. Kaikki oli vauvallakin hyvin, tosin tämäkin lääkäri totesi hänen olevan melko pienikokoinen, kuitenkin normaaleissa rajoissa. Iltaan mennessä supistelu olikin loppunut käytännössä kokonaan ja loppuviikon pyrin ottamaan rennosti. 

Täytyy myöntää, etten ennen omaa raskautta ollut täysin ymmärtänyt sitä, miten paljon raskaus voi muuttaa elämää. On toki odottavia äitejä, joilla riittää energiaa, kuntoa ja intoa touhuta ihan normaalisti loppuun saakka, mutta minä olen askel askeleelta saanut kohdata ja hyväksyä omat rajoitukseni. Kovasti toivotun raskauden sujuva eteneminen on minulle kaikkein tärkein prioriteetti, enkä halua riskeerata lapseni terveyttä turhalla suorittamisella ja touhottamisella. Olen oppinut kuuntelemaan kehoani ja varaamaan aikaa rentoutumiselle, ja toisaalta iloinnut energisistä, aktiivisista päivistä. Olen oppinut tasapainoa.

Ai niin, kyllähän meilläkin juhlittiin äitienpäivää. Omat äitimme olivat päivän päätähtiä, mutta aamulla herätessäni pääsin nauttimaan herkkuaamiaista ja sain liikuttavan kirjeen sekä ilmapalloja Mr. M:ltä. Ensi vuonna on minun vuoroni olla ihan oikeasti Äiti äitienpäivänä. 

<3:lla Mrs. M. ja kamu,

rv28+5

Vauvahankintoja

 

 Olemme siinä mielessä hyvin onnekkaita esikoisen odottajia, että lähipiirissämme on useita lapsiperheitä. Olemme saaneet ystäviltä ja perheeltä huimasti vaatteita ja muita tarvikkeita vauvaa varten: tutteja, tuttipulloja, kantoliinoja, imetystyynyä... Muutamaa heräteostosta lukuunottamatta emme ole ostaneet itse lainkaan vauvanvaatteita ja tämänhetkisen saldon perusteella shoppailulle ei tule olemaan tarvetta. On muuten ihan hassua, miten anteliaiksi ihmiset heittäytyvät kun kyseessä on perheenlisäys! Hintavimmat hankinnat, kuten rattaat, sitteri ja turvakaukalo ostetaan ystäväpariskunnalta ja esimerkiksi pinnasängyksi meille tulee siskoni lasten vanha pinnasänky, jonka heidän isänsä on itse tehnyt. Niitä esitellään täällä sitten kesämmällä, kun ne kotiutuvat asuntoomme.

 

Tässä hieman maistiaisia: 

 

Kestovaippoja löytyy ihanissa kuoseissa ja väreissä!

 

 Musta-valkoraidat eivät koskaan mene pois muodista!

 

 Lisää musta-valkomuotia: ihana etanahaalari ja CMX-fanipaita

 

 Hempeitä retrokuoseja

 

 Aarteita viisivuotiaan siskontytön vauvavuosilta: kylpytakki ja korvapipo

 

 Söpöjä eläinkuoseja ihanissa väreissä

 

 Kisuleita, koiruleita, Muumeja ja pörriäisiä

 

Monipuolinen mobile

 

 Leikkialusta (kissat ihastuivat tähän vähän liikaa :D)

 

 Kokoontaitettava Flexibath-kylpyamme on pienen kylpyhuoneen pelastus!

 

 Taustalla äitiyspakkaus täynnä hyödyllistä ja söpöä tavaraa

 

Ystäväperheeltä lainaan saatu kehto, äitini virkkaama torkkupeitto,

anoppini ostama lammas ja oma  Jari-nalleni

 

ps. Suurin osa vaatteista jää nyt esittelemättä, yritin valikoida vähän neutraalimpia värejä, kun emme täällä halua sukupuolta paljastaa ;)

Helpotus.

Vappujuhlinnat ovat nyt takana päin, Kamu on saanut nauttia äitinsä sokeriövereistä ja nyt on aika palata arkeen. Eilinen oli meille merkittävä päivä, tasan kolme kuukautta laskettuun aikaan. Viimeisellä kolmanneksella mennään, tänään ALLE kolme kuukautta, hih! Vappuun mahtui juhlintaa perheen kesken, kokkailua, poneja, hattaraa ja metrilakua. Eilen ystävä kävi kylässä ja toi pari pussillista ihania vauvanvaatteita, ah! Meillä alkaa olla todella hyvä tilanne varusteiden ja vaatteiden suhteen, täytyy raportoida niistä toisella kertaa lisää.

Kuluneeseen viikkoon mahtui jännitystä, kun odotin että pääsen uudestaan neuvolalääkärille ottamaan mittoja vauvasta. Tämänpäiväisessä ultratutkimuksessa ja kokoarvioinnissa vauvamme koko vastasi raskausviikkojani ja painoksi arvioitiin 980 g. Liekö kyseessä kasvupyrähdys vai onko lääkäri edelliskerralla ottanut mitat alakanttiin, mutta tämän parempia uutisia en olisi voinut toivoa! Kävelin lääkärikäynniltä töihin painavalla vatsalla ja kipeällä selällä, mutta kevein mielin. Ihan hullua, että vatsassani kasvaa sellainen kilon painoinen touhukas pikku-ystävä. Tavallaan en malttaisi odottaa näitä jäljellä olevaa kolmea kuukautta, mutta toisaalta haluan nauttia tästä raskaudesta, näistä ihmeellisistä tunteista ja kasvavasta vatsasta.

Eilen otin pitkästä aikaa esille ystävältä saamamme kotidoplerin ja kuuntelin vauvan sydänääniä. Viimeksi sitä kokeillessani löysin juuri ja juuri oman sykkeeni, mutta tällä kertaa löytyi nopeasti vahva pulssi vauvalta! Sykkeeksi mittasin noin 140 minuutissa, mikä on perushyvä syke mahavauvalle. Jumputusta oli mahtava kuunnella, vuorottelimme Mr. M:n kanssa kuulokkeilla kuuntelemista ja molemmilla oli naamalla typerän onnellinen virne :D

Tällä 28. raskausviikolla sikiö avaa ensimmäistä kertaa silmänsä, vaikkei vielä juuri mitään näe. Sen kuulo paranee koko ajan ja ihon alle kertyy rasvakudosta. Sikiön keskiarvopaino on 1000 grammaa ja pituutta sillä on kaiken kaikkiaan yli 30 senttiä. Näillä raskausviikoilla äiti saattaa hengästyä helpommin, kun kohtu alkaa painaa keuhkoja. Itse olen huomannut tämän iltaisin nukkumaan mennessä: olen potenut useina iltoina pientä hengenahdistusta, kun tuntuu että syvään hengittäminen on jotenkin raskaampaa.

Vauvahuumasta takaisin tilastojen ja akateemisen englannin pariin,

<3:lla Mrs. M. ja Kamu,

rv27+0