Haaveilen karamelleista, suklaapiirakasta ja raskausystävällisestä nenäsumutteesta. Niin ja särkylääkkeestä joka veisi selän kivut pois. Pieni lapseni myllertää vatsassani ja muistuttaa siitä, että kaikki se kipu on sen arvoista. Hän on sen arvoinen, aina.
Työreissu peruuntui, kun todella kova flunssa iski kotiimme. Olisihan se pitänyt arvata, että Mr. M:n yskä muuttuu minuun tarttuessaan voimat vieväksi räkätaudiksi. Reissun peruminen olisi ollut lähellä joka tapauksessa, sillä selkä on yhä aivan surkeassa kunnossa. Olen alkanut hiljalleen hyväksyä, että tämä ei tästä enää parane: loppukesä menee pahimmassa tapauksessa lähes täysin kävelykyvyttömänä. Ei tullutkaan minusta sitä supermammaa, joka heittelee kärrynpyöriä ja häärää reippaana kodissaan ja pihamaalla synnyttämiseen saakka.
On ihan ihmeellistä, miten tuo otus saa minut kaiken keskellä unohtamaan huoleni ja iloitsemaan olemassaolostaan. Hän myös huolehtii minusta: kipeänä ei tule yleensä syötyä läheskään tarpeeksi, mutta nyt on pakko huolehtia ravinnonsaannista, kun sen jakaa toisen kanssa.
Pian enää kaksi kuukautta laskettuun aikaan. En malta odottaa!
<3:lla Mrs. M. ja kamu,
rv30+5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti