Rauhoittumista.

Viime päiviin on mahtunut kiirettä, stressiä, musiikkia, ystäviä, äitienpäivän juhlintaa ja vähän huoltakin. Takana varmaankin koko raskausaikani kiireisin viikonloppu, jonka aikana tuli valvottua, tavattua paljon ihmisiä ja ajettua paljon autolla. Taisin saada kantapään kautta opetuksen siitä, miten tärkeää rauhoittuminen on raskausaikana: sunnuntai-iltana alkoivat tiheät harjoitussupistukset, jotka jatkuivat heti herätessäni. Harjoitussupistuksethan ovat täysin normaaleja etenkin viimeisellä kolmanneksella, mutta niiden tiheän toistuvuuden vuoksi halusin varmistaa kaiken olevan kunnossa. Eilen vierähtikin muutama tunti äitiyspolilla tutkimuksissa ja niihin jonottaessa, eikä mitään aihetta huoleen onneksi löytynyt. Oli jotenkin hassua mennä eilen sairaalan synnytysvastaanottoon, jossa äitiyspolin päivystys sijaitsee. Tuli sellainen fiilis, että ei minun pitäisi tänne tulla vielä ainakaan pariin kuukauteen! Ensi kerralla toivottavasti mennään sitten tositarkoituksella, eikä ihan pian! Aika vierähti yllättävän nopeasti hyvän ystävän ollessa seuranani, ja hyvitykseksi pitkästä odotuksesta pääsin vielä ihastelemaan vauvaamme ultrassa. Kaikki oli vauvallakin hyvin, tosin tämäkin lääkäri totesi hänen olevan melko pienikokoinen, kuitenkin normaaleissa rajoissa. Iltaan mennessä supistelu olikin loppunut käytännössä kokonaan ja loppuviikon pyrin ottamaan rennosti. 

Täytyy myöntää, etten ennen omaa raskautta ollut täysin ymmärtänyt sitä, miten paljon raskaus voi muuttaa elämää. On toki odottavia äitejä, joilla riittää energiaa, kuntoa ja intoa touhuta ihan normaalisti loppuun saakka, mutta minä olen askel askeleelta saanut kohdata ja hyväksyä omat rajoitukseni. Kovasti toivotun raskauden sujuva eteneminen on minulle kaikkein tärkein prioriteetti, enkä halua riskeerata lapseni terveyttä turhalla suorittamisella ja touhottamisella. Olen oppinut kuuntelemaan kehoani ja varaamaan aikaa rentoutumiselle, ja toisaalta iloinnut energisistä, aktiivisista päivistä. Olen oppinut tasapainoa.

Ai niin, kyllähän meilläkin juhlittiin äitienpäivää. Omat äitimme olivat päivän päätähtiä, mutta aamulla herätessäni pääsin nauttimaan herkkuaamiaista ja sain liikuttavan kirjeen sekä ilmapalloja Mr. M:ltä. Ensi vuonna on minun vuoroni olla ihan oikeasti Äiti äitienpäivänä. 

<3:lla Mrs. M. ja kamu,

rv28+5