Ensimmäinen kuukausi

Huomenna tyttäremme syntymästä tulee kuluneeksi kuukausi. Ajan kulku on ollut huimaa, elämä on mullistunut niin totaalisesti. Päivät vierähtävät ohitse, vauva kasvaa huimaa vauhtia. Vauvan kehitystä on ihmeellistä seurata: hän ei olekaan enää se ihan vastasyntynyt, joka vain nukkuu ja syö. Hän on kiinnostunut ympäristöstään ja meistä ihmisistä, hän hakee katsekontakteja ja hymyilee peilikuvalleen ja vanhemmilleen. Eikä hän enää mahdu kaikkein pienimpiin vaatteisiinsa! 

Kulunut kuukausi on ollut ehdottomasti elämäni tunnepitoisin. Olen kokenut ääretöntä onnea, iloa, riemua, ihmetystä, huolta, väsymystä ja turhautumista. Olen kokenut synnytyksen ja kaiken siihen liittyvän oudon ja ihmeellisen. Olen tuskaillut maitotulvan kanssa, iloinnut hyvin nukutuista ja harmistunut hankalista öistä. Olen ollut neuvoton ja epävarma, mutta toisaalta useissa tilanteissa luonteva ja kärsivällinen. Olen saanut kokea pakahduttavan rakkauden tunteen ja huomannut, että vaikka välillä ärsyttää kamalasti, on se rakkaus läsnä ihan joka hetki. 

Uusi elämä on tullut kotiimme ja sydämiimme, eikä mikään ole koskaan enää ennallaan.

<3:lla Mrs. M

Ihana muisto.

 Kolme viikkoa ennen vauvan syntymää otimme valokuvaajaystävämme kanssa kuvia muistoksi raskausajasta. Kuvaukset sujuivat leppoisasti ja kuvista tuli aivan mielettömiä, tässä muutama maistiainen. On niin liikuttavaa ja ihmeellistä, että tuo maha on nyt poissa ja maha-asukki nukkuu tuossa vieressä. Ihmeellinen elämä. Ihana muisto <3 

<3: Mrs. M.

ps. Kaikki kuvat ovat Olli Kaliman ottamia ja muokkaamia eikä niitä saa kopioida ilman lupaani!

Mrs. M ja vauva

Täydellinen tyttäremme syntyi yhdeksän päivää sitten. Elämän on täyttänyt rakkaus, jonka määrää ei voi kuvailla. Vauva-arki vie kaiken ajan ja energian, mutta on sen arvoista. 

Tässä hän on, ihana pieni vauvamme.

<3:lla Mrs. M.

Me teimme tästä kodin onnellisille lopuille.

Tässä on yksi elämä, meidän, ehjä ja elettävä.

<3:lla Mrs. M. ja kamu,

rv39+4

One week to go!

Tasan viikko laskettuun aikaan ja sen kunniaksi mielettömät hellekelit! Tähän päivään on mahtunut brunsseilua vanhan ystävän kanssa, terassia ja jätskiä satamassa ihanan pariskunnan kanssa ja rentoa hengailua serkun perheen luona. Vähän alkaa jo jänskättää, mutta keskitytään nyt vielä kesästä nauttimiseen! 

<3:lla Mrs. M. ja kamu,

rv39+0

Leijonan odotusta.

Lasketun ajan lähestyessä alkaa selkeämmin ymmärtää sen, että päivämääriin on turha tuijotella: Meillä saattaa olla vauva jo huomenna, tai vasta kolmen viikon kuluttua. Lähipiirissämme on juuri mennyt pari vauvaa reilusti yli lasketun ajan, mikä muistuttaa olemaan malttavainen. Viime päivät olenkin keskittynyt nauttimaan loppuraskaudesta (niiltä osin kuin se on mahdollista), fiilistelemään rauhallista ja kiireetöntä vauvavapaata arkea. Näitä hetkiä on vaalittava nyt.

Nyt 39. raskausviikolla vauva on laskeutunut hyvin alas lantioon ja sen tuntee erilaisina nivus- ja sisäreisikipuina, luiden kolotuksena, tihentyneenä vessahätänä sekä viiltävinä kipupiikkeinä. Selkä väsyy herkästi seisoskelusta ja kävelystä: eilisen kävelylenkin päätteeksi sain verrytellä ja venytellä selkää noin tunnin, että pahin kipu meni ohitse. Keho tarvitsee huomattavasti normaalia enemmän lepoa ja energiataso on päiväsaikaankin melko alhainen. Vaikka olen selvinnyt hyvin vähällä turvotuksella, ovat kihla- ja vihkisormukset olleet jo viikon poissa sormesta, ja suurin osa kengistä puristaa jalkoja. Saa nähdä miten loppuviikoksi luvatut helteet vaikuttavat kroppaan, nämä viileämmät kelit ovat kyllä sopineet minun keholleni vaikka helteitä kaipailenkin.

Sairaalalaukku on pakattu, tutteja sterilisoitu ja vauvan kotiutumisvaatteet päätetty. Viimeiseksi jätetyt valmistelut on hoidettu ja nyt edessä olisi vain jokaviikkoisia kotihommia. Eilen saapui kauan odotettu ovi ja nyt kotona rempataan! Saamme kuin saammekin siis makuuhuoneeseemme oven ennen vauvan syntymää. 

 

<3:lla Mrs. M. ja kamu,

rv38+6

Two weeks to go!

rv37+3 ja mökkimaha

Elämme jännittäviä aikoja. Laskettuun aikaan on tasan kaksi viikkoa. Mieli siirtyy entistä vahvemmin tulevaan ja vauvan haluaisi jo syliin. Elo on melkoista vuoristorataa niin psyykkisesti kuin fyysisesti: välillä olo on malttamaton ja meinaan tuskastua kaiken maailman vaivoihin ja kipuihin, välillä taas nautin raskauden viime hetkistä ja onnistun jopa unohtamaan vauvankaipuun hetkiksi. Jonkinlainen rauha on nyt laskeutunut meidän kotiimme, enkä halua enää viilettää menemään: olen huomannut, että liian aktiivisista päivistä seuraa huonosti nukuttuja öitä. 

Kotona kaikki alkaa oviremonttia lukuunottamatta olla valmista. Mr. M. on ollut valmiustilassa oviremonttia varten jo kohta kaksi viikkoa, mutta oven toimitus on viivästynyt. Nyt siis jännitetään, kumpi tulee ensin: ovi vai vauva :D Pientä pyykkäyshommaa olisi vielä tehtävänä enkä ole raaskinut vielä pakata sairaalalaukkua. Ehkä olen alitajuisesti lykännyt tiettyjen askareiden tekemistä, koska niiden jälkeen edessä on vain odottelua. 

Neuvolassa käytiin eilen, kaikki on kunnossa sekä äidillä että vauvalla. Vauva on selkeästi laskeutunut syvälle lantioon, mutta ei vielä täysin kiinnittynyt. Oma fiilikseni on, että vauva ei vielä ihan heti ole tulossa, mutta tässä vaiheessa raskautta jokainen päivä on otettava kerrallaan. Raskauden kokeneet ystävät kehottavat nauttimaan viimeisistä viikoista, sillä pian tämä on oikeasti ohitse. Olisin jo valmis tutustumaan vauvaamme ja aloittamaan kolmehenkisen perheemme yhteiselämän, mutta samalla ajatus tuntuu jotenkin kaukaiselta. Ei sitä kai voi kukaan täysin ymmärtää, ennen kuin vauva on oikeasti täällä.

<3:lla Mrs. M. ja kamu eli Möyryliisa eli typy,

rv38+0 

ps. Pahoittelen pientä fonttia, tää ei toimi ja mää en enää jaksa korjailla!! Mur!

Peilissä.

Täytin eilen kaksikymmentäseitsemän vuotta. Peilistä katsoi sama tyttö kuin aiemmin, mutta sillä tytöllä oli silmäkulmassa naururypyt. Viime aikoina peiliin katsoessani olen miettinyt sitä, että noin kuukauden kuluttua peilistä katsoo Äiti. Äitiys ei muuta sitä, miltä näytän, mutta se muuttaa sen miten näen itseni ja miten muut näkevät minut. Vähän niinkuin raskausaika: välillä peilin ohi kävellessäni pysähdyn katsomaan pyöreää vatsaani ja muuttunutta kehoani, enkä voi kaupungilla kulkiessani välttyä vastaantulijoiden uteliailta katseilta. 

Raskausaikana en ole välttynyt epävarmuuksilta ja itsetuntopohdinnoilta. Tämän jälkeen minun kehoni ei koskaan tule palautumaan ennalleen, ja välillä se on aiheuttanut ahdistusta. Kyllä te tiedätte, sen huolen että näyttääkö enää puolisonsa silmissä viehättävältä tai oppiiko itse hyväksymään muutokset. Vartalon muutoksista puhuttiin myös neuvolasta saadussa vauvanhoitokirjasessa, ja siellä todettiin jotakuinkin niin, että lapsen saanut nainen saa näyttää äidiltä ja olla ylpeä siitä. Menetän ehkä jotakin, mutta saan tilalle jotain satakertaisesti parempaa. Ulkonäköä tärkeämpää on panostaa omaan hyvinvointiinsa ja itsetuntoonsa, sillä sieltä se viehätysvoimakin kumpuaa. 

Huomenna vauvamme saavuttaa täysiaikaisuuden. Kehityksessä tapahtuu enää hienosäätöä eikä vauvan syntymää pidetä enää ennenaikaisena. Meidän kohdallamme ennusmerkkejä lähestyvästä synnytyksestä ei ole havaittavissa ja vauva saakin rauhassa kasvaa ja kypsytellä itseään. Myönnän kyllä, että toisinaan öisin kymmenettä kertaa vessaan raahautuessani ajatus jopa yli kuukauden odotuksesta tuntuu melko tuskaiselta. Yleisesti ottaen jaksan kuitenkin odottaa. Vointini on vielä hyvä, energiaa riittää pieneen touhuamiseen ja vatsallakin tuntuu olevan vielä venymisvaraa. Vauvan liikkeet aiheuttavat entistä enemmän painetta lantionseudulla ja oma levontarpeeni on lisääntynyt huomattavasti, mutta olo ei ole mitenkään tuskainen tai tukala.

Sateisen harmaa keskiviikkopäivä on omistettu rennolle kotioleskelulle, ilman aikatauluja tai suunnitelmia. Näin on hyvä!

<3:lla Mrs. M. ja kamu,

rv36+6

Virittäytymistä (37. raskausviikko)

Laskettuun aikaan on enää alle neljä viikkoa ja ajatukset ovat siirtyneet entistä vahvemmin siihen arkeen, jota tulemme pienen lapsemme kanssa elämään. Olen pessyt monta koneellista pieniä vauvanvaatteita, tehnyt listan synnytysosastolle mukaan otettavista tarvikkeistä ja hoitanut viimeisiä vauvanhoitoon liittyviä hankintoja. Olemme selailleet vauvanhoito-oppaita, fiilistelleet tulevaa ja keskustelleet vauvaperheen arjesta. Kumpikin meistä virittäytyy vanhemmuuteen, mutta samalla nautimme rennosta lomailusta. 

Hankintoja ja valmisteluja on tosiaan tehty tällä viikolla. Kesän kääntyminen heinäkuuksi taisi kolahtaa erityisesti minuun, sillä sain kamalan vimman järjestää kotimme valmiiksi vauvan tuloa varten. Sairaalalaukkua en sentään ole pakannut, mutta kirjoitin jo listan mukaan pakattavista vaatteista ja tarvikkeista. Valitsimme vauvalle kotiutumisasun, pyykkäsin kaikki vauvan vaatteet ja erään iltapäivän vietin ystäväni kanssa vaippoja, tuttipulloja, vauvaöljyjä sun muita hoitotarvikkeita metsästäessä. Viikonlopulle olisi vielä luvassa hoitotason ja turvakaukalon kankaiden pesemistä. Alennusmyynneistä mukaan tarttui hoitolaukku, napakka Puman mustavalkoinen urheilulaukku. Laukussa on useampi tasku ja mikä parasta, se sopii meidän molempien tyyliin eikä maksa maltaita kuten äitiysliikkeiden hoitolaukut.

Torstaisella äitiyspolikäynnillä vauvan todettiin kasvaneen jälleen tasaisesti omalla käyrällään ja koska kaikki näyttää olevan kohdussa kunnossa, ei meidän täydy enää käydä kasvukontrolleissa. Vauva saa nyt kasvaa rauhassa omaa tahtiaan, ellei syytä huoleen ilmene neuvolakäynneillä. Toisinaan pienen vauvan saaminen mietityttää: miten hyvin reilusti alle kolmekiloinen vauva oppii syömään, tarvitseeko hän lisäravintoa tai tarkempaa seurantaa, miten hän lähtee kehittymään. Tapasin viime viikonloppuna sattumalta kaksikin pariskuntaa, joiden vauvat olivat syntyneet hyvin pienikokoisina. Molemmilla kaikki oli sujunut hyvin ja vauvojen kehitys oli edennyt normaalisti, joskin vauvat olivat ikäisikseen molemmat yhä pienikokoisia. Teki hyvää kuulla muiden kokemuksista, sillä enimmäkseen kuulee puhuttavan isokokoisista vauvoista.

Oma vointini on ollut mainio, vatsa kasvanut kovasti ja painokin on noussut noin puolen kilon viikkovauhtia. Murtunut pikkuvarvas on hidastanut tahtia, mutta niin tekee myös kasvava vatsa: melko kevytkin kävely saattaa aiheuttaa kireän supistuksen ja raskaan tunteen mahaan. Kohtu on nyt korkeimmillaan ja sen huomaa iltaisin pötkötellessä: henkeä saattaa ahdistaa ja keuhkoissa tuntuu pientä painetta. Painetta tuntuu tosin lisääntyvissä määrin myös lantionseudulla, joten eiköhän vauva hiljalleen laskeudu alaspäin. Niin sanottuja sukkapuikkokipuja iskee useaan kertaan päivässä: äkillisiä, viiltäviä kipuja alaseudulla. Äitiyspolilla todettiin, että ihan lähiaikoina vauvan ei pitäisi olla syntymässä, eli ajoittaiset kipeätkään supistukset eivät ole vielä lähteneet kypsyttämään paikkoja. Hyvä niin: typy saa kasvaa ja kypsyä rauhassa, eikä meille tule kamalaa kiirettä oviremontin kanssa (oven pitäisi saapua vihdoin ensi viikolla, jes!).

Nyt jatkamaan rennon touhukasta lauantaipäivää, illan vietän ystävän ja tulevan kummitädin perheen luona. Ensi viikolla on paljon syytä juhlaan, kun täytän vuosia ja vauvamme saavuttaa vihdoin täysiaikaisuuden! 

<3:lla Mrs. M. ja kamu,

rv36+2

Babyshowereiden lahjasatoa

Tulevat tädit järjestivät minulle ja kamulle ihanat kekkerit. Tarjolla oli kesäisiä herkkuja mansikoista ja hedelmistä suloisiin vaahtokarkkikekseihin ja kuplivan keveään booliin. Mukana läheisiä ystäviä, jotka tulevat varmasti kukin olemaan isossa roolissa tyttäremme elämässä. Ohjelmassa oli esimerkiksi mahani koon arviointia langanpätkillä ja vauvalotto, jossa veikattiin vauvan nimeä, syntymäaikaa ja syntymäpainoa sekä -pituutta. Kokoarviot vaihtelivat melko paljon ja syntymäajassakin oli hajontaa, mutta eniten veikkauksia kohdistui lauantaille 3.8. Katsotaan, kenen lottorivi on tuottoisin! Vieraita oli pyydetty kirjoittamaan muistoksi kirjeitä, joita lukiessa kyyneleet nousivat silmiin useaan kertaan. Ihana muisto jää kirjeistä! Kamu sai kamalasti ihania lahjoja, eikä tulevaa äitiäkään täysin unohdettu lahjarintamalla. Alla kuvia lahjasadosta, huomatkaa myös vihdoin kotiutunut pinnasänky, jonka siskonlasteni isä on esikoiselleen tehnyt yhdeksän vuotta sitten. Kumpikin siskonlapseni on vauvavuotensa nukkunut tuossa sängyssä.

Pöllöystäviä: pehmopöllö, soiva pöllö, pöllöhelistin

 Typyn ikioma unipupu ja monipuolinen söpö Norsu-aktivointilelu

 Baby girl -kyltti ja maailman ihanin pinnasänky

Kaksi synnytystä läpikäynyt ystävä kirjoitti minulle ohjevihkosen Niistä Jutuista, jotka tulevat tuoreille äideille yllätyksenä synnytyksen jälkeen. Ohjevihkosen liitteenä oli tärkeitä tarvikkeita, joita jokainen äiti tarvitsee vaikkei sitä ehkä etukäteen tajuakaan :D

 

 Erityisesti Mr. M:ia ihastuttanut Uusi Vauva - Huoltajan opas, ystävän DIY-tuttinauha ja vauvan eka tuttipullo

 Huulirasvaa, hiuspuuteria, vartalovoidetta, maidonkerääjä ja muuta kivaa äidille!

Tämä viikonloppu on täynnä kivaa ohjelmaa eikä mökkihöperöitymisen vaaraa ole. Nyt liikkeelle! Kiitos vielä kaikille vauvasuihkuilla mukana olleille, nautin päivästä hurjasti!

<3: Mrs. M. ja kamu,

rv35+2

Sisustusta, vauvanvaatteita ja murtunut varvas

 

 

 Kesähelteistä selviäminen edellyttää litrakaupalla veden litkimistä, kylmiä suihkuja ja jalkakylpyjä, tuulettimen jatkuvaa käyttöä, kosteiden pyyhkeiden käyttämistä peitteinä ja säännöllistä syömistä kuumuuden aiheuttamasta ruokahaluttomuudesta huolimatta. Kun helteistä ei tuntunut olevan minulle tarpeeksi haastetta, mursin toissailtana pikkuvarpaani. Voin sanoa, että kipu oli ihan tajuton! Kolmen viikon paranemisaika, lääkkeenä Panadolia ja kahta kokoa normaalia isommat kengät (paljailla jaloilla kulkeminen tosin on huomattavasti kivuttomampaa, kun pienikin paine varvasta vasten aiheuttaa kipua). Lääkärin vastaanotolla oli sentään ihanan viileää, ah! Ja illalla satoi vettä, ilma oli puhdas ja raikas. Kyllä tästäkin selvitään.

Lastenhuoneen sisustusta:

Mr. M:n lapsena piirtämä Turtles-ukko ja sukulaislasten taideteoksia

Koska kaikki läheiset jo asiasta tietävät ja asia on varmistunut kasvukontrolliultrien myötä melko satavarmaksi, voin tännekin kertoa, että meille odotetaan syntyväksi pientä tyttöä. Työkaverini tosin totesi jo muutama viikko sitten, että kuva pinkistä kylpyammeesta oli melko selkeä viittaus sukupuoleen, joten ehkä tämä ei tule muillekaan lukijoille yllätyksenä :D Meillä ei ollut toiveita kumpaankaan suuntaan, mutta nyt kun tiedämme odottavamme tyttöä, on se maailman ihaninta. En malta odottaa, että pääsen tapaamaan typyn ja tukemaan hänen kasvuaan vahvaksi, oman arvonsa tuntevaksi naiseksi.

Lopuksi esittelyyn joitakin vaatekaapin helmiä!

Söpöjä bodyja ja ihana keltainen pipo, kirpparilöytöjä

 Serkun tekemä superihana villapaita

Ostin tämän bodyn samana päivänä kun olimme käyneet rakenneultrassa ja saaneet tietää odottavamme tyttöä. Kaupasta uutena ostettuja vaatteita meillä on vain aivan muutama, kaikki luomupuuvillaa. Kuvassa mukana kaikesta vauvasälästä kovin kiinnostunut kissamme.

 Saimme tulevalta kummitädiltä kamalasti ihania vaatteita, joukossa esimerkiksi näitä ihania housuja

Ensimmäiset itse ostamani tutit ja lahjaksi saatu pikkutirppanan uimapuku. Taustalla pöllökankainen söpö tunika

34 päivää jäljellä laskettuun aikaan, hui!

<3:lla Mrs. M. ja kamu,

rv35+1

Malttia ja malttamattomuutta.

Viime aikoina on alkanut tulla sellainen olo, että tulisipa jo se laskettu aika! Ja toisaalta ihmetys siitä, miten lähellä jo ollaan. Niin hienoa aikaa kuin raskaus onkin, tuntuu toisinaan siltä että tämä raskaus on jo nähty, nyt voisin jo ottaa sen vauvan! Mutta onhan loppuraskaudessa vielä paljon ihmeellistä koettavaa, kuten älytön turvotus, helletuskailu, raskausarvet, ummetukset ja muu kiva... :D 

Raskauden jo kokeneet ystäväni kehottavat kuitenkin vielä oikeasti nauttimaan tästä ajasta, mahdollisuudesta rentoutua ja löhöillä ja olla itsekseen, ja niinhän minä teenkin. Nautin rennosta elämästä, kiireettömyydestä, syömisestä, kävelylenkeistä, laatuajasta ystävien, perheen ja puolison kanssa. Nautin pyöreästä vatsasta ja raskauspukeutumisesta, vauvan liikkeistä, luvasta löhöillä ja siitä että minusta pidetään niin kovasti huolta. Ja mitä tulee helteen kanssa pärjäämiseen, toistaiseksi kylmät suihkut, märkä pyyhe ihoa vasten ja jääkylmät jalkakylvyt ovat helpottaneet oloa.

35. raskausviikkoon on mahtunut juhannusiloa, mökkeilyä perheen kanssa, saunomista, kesän ekat mansikat, rantaelämää, turvonneita varpaita, tuskaiselta tuntuvaa hellettä ja kevyitä kävelylenkkejä. Äitiyslomakin alkoi virallisesti sunnuntaina. Viikko sitten kävimme jälleen kasvukontrollissa, vauva on kasvanut yhä tasaisesti omalla minivauvan käyrällään. Kieltämättä tuo vauvan pienikokoisuus kannustaa malttavaisuuteen, sillä hänelle on parasta kasvaa rauhassa kohdussani, kunnes on saavuttanut vähän reippaamman koon. Oma painoni on myös noussut, kiitos ahkeran ruokailun!

Huomenna poksahtaa käyntiin 36. raskausviikko ja laskettuun aikaan on enää viisi viikkoa!

<3: lla Mrs. M ja kamu,

rv34+6

33+5

Kulunut viikko on ollut uudella tavalla valmistautumista vauvan tuloon: siirsimme huonekalumme ja sänkymme uuteen makuuhuoneeseen ja ryhdyimme sisustamaan vauvalle omaa lastenhuonetta. Olen samalla alkanut kartoittaa tarpeellisia ostoksia ja vauvanhoitotarvikkeita ja selaillut sisustusliikkeiden tarjontaa. Lauantaina vierailimme sairaalalla perhevalmennuksen synnytysluennolla, jonka aikana käytiin läpi synnytyksen kulkua ja oman sairaalamme käytänteitä. Laskettuun aikaan on vielä yli kuusi viikkoa ja senkin jälkeen voi olla vielä parin viikon odottelu edessä, joten välillä mietin olenko liian aikaisin miettimässä ja järjestämässä kaikkea. Toisaalta, kuten äitini sanoi, tuo aika menee todella nopeasti eikä niille viimeisille viikoille kannata jättää kamalasti hoidettavaa. Nyt kun vielä jaksaa ja on energiaa, kannattaa touhuta.

Huomenna äitiyspolilla kontrolliaika, jossa tarkistetaan kamun kasvu. Omista tuntemuksista päättelen, että vauva on kasvanut hienosti: liikkeet tuntuvat laajemmalla alueella ja ovat voimakkaampia. Vauva tuntuu myös käsin kosketellessa isommalta kuin pari viikkoa sitten. Omakin paino lienee lähtenyt nousuun, sillä olen syönyt ihan älyttömästi! Etenkin Mr. M. otti neuvolantädin kehoituksen huolehtia riittävästi syömisestä vakavasti ja on muistutellut minua jatkuvasti syömisistä. Odottavan äidin kun on ihan hyvä kartuttaa hieman vararavintoa imetysaikaa varten, ja syömällä reilusti varmistan myös pienen vauvamme riittävän ravinnonsaannin. Nautin kyllä kovasti tästä ainutlaatuisesta mahdollisuudesta syödä ihan sikana ilman huonoa omaatuntoa tai kamalaa ähkyä.

Kun istuin koneen äärelle, olin aikeissa kirjoittaa kaikkea kaunosieluista siitä, millainen rakkausolo minulla on tätä vauvaa kohtaan ja miten ihmeellistä tämä kaikki on, mutta nyt iski väsymys. Jätän siis kirjoittelun tähän ja suuntaan energiani Mr. M:n halailuun.

<3:lla Mrs. M. ja kamu,

rv33+5

50 days to go!

Ihastelin äsken peilin edessä vatsaani. Tästä olen jo nuoruudessani haaveillut, pyöreästä vatsasta joka kantaa sisällään uutta elämää. Olen hurjan ylpeä ja onnellinen mahastani! Kun laskettuun aikaan on vielä 50 päivää, voi edessä olla vielä tukalat mahafiilikset, mutta toistaiseksi elo vatsan kanssa on sangen miellyttävää.

Eilen juhlistettiin Mr. M:n kanssa kaksivuotishääpäivää. Hyvää ruokaa, rentoa yhdessäoloa, ihanat lahjat ja hyvä mieli. Raskausaika ei ole aina helpointa parisuhteelle, kun hormonit hyrräävät ja isot muutokset odottavat, mutta onneksi tämä aika on enimmäkseen ollut hurjan ihanaa ja onnellista meille molemmille.

<3:lla Mrs. M. ja kamu,

rv32+6

Kesä!

Kesän ensimmäiseen lomaviikkoon on mahtunut onnea, lepoa, ystäviä, jäätelöä ja aurinkoa, mutta myös stressiä ja huolta. Tällä viikolla supistelu on lisääntynyt huomattavasti, joten lepoa todella tarvitaan. Kaikki ylimääräinen stressi ja huoli sekä sen laukeaminen tuntuvat käynnistävän ikävän kireät harjoitussupistukset. Supistus saattaa iskeä ihan pienestäkin rasituksesta, mutta toisinaan voin touhuta melko huolettomastikin ilman supistuksia. Kivuliailta supistuksilta on onneksi vältytty, joten syytä huoleen ei ole. Olen löytänyt joitakin hyviä jumppausliikkeitä selälle ja pyrkinyt voimistamaan selän lihaksistoa. Maanantaina kävin hierojalla ja käynnin jälkeen selkä on ollut aavistuksen parempi.  Kävely ja esimerkiksi istumatyöskentely on yhä hankalaa, mutta onneksi sairaslomalla saan levätä ja keskittyä sellaiseen toimintaan, joka ei rasita selkää. 

Mutta niitä kivoja kesäasioita. Olen syönyt isäni Saimaasta nostamaa savustettua lahnaa ja nauttinut kamalan monta jäätelöannosta. Olen käynyt järvessä uimassa jo kahdesti. Olen viettänyt aikaa siskonpojan kanssa ja nauranut Mr. M:lle ja siskonpojalle, jotka leikkivät rannalla vesisotaa. Olen leiponut kaksi raparperipiirakkaa, joista toinen oli totaalinen fiasko (kyllä, ilmeisesti niinkin helpon leivoksen kuin raparperipiirakan voi pilata unohtamalla leivinjauheen ja korvaamalla kermaviilin turkkilaisella jogurtilla) ja toinen onnistui mainiosti. Olemme seuranneet kotimännyssä pesivää rastaspariskuntaa ja heidän kasvavaa perhettään: nyt rastaanpoikaset ovat jo lentäneet pois pesästä. Olen ostanut uuden ihanan kesämekon, syönyt valmistujaiskakkua, silittänyt lampaita ja viettänyt aikaa perheen kanssa mökkeillessä. Olemme nukkuneet myöhään, siivoilleet vain jos huvittaa, nähneet ystäviä ja ihastelleet ukkosta.  

Neuvolakäyntejä on nyt joka toinen viikko ja viimeisimmällä tapaamisella Mr. M. oli pitkästä aikaa mukana. Keskustelimme muun muassa vauvaperheen elämästä, synnytyksestä ja siitä, miten merkittävä tuki puoliso on raskauden aikana ja erityisesti synnytyksessä. Ylimääräisiltä käynneiltä ei ole vältytty, sillä vauvamme kokoa seurataan tavallista tarkemmin. Eilen kävimme neuvolan lähetteestä sairaalalla, minulta otettiin perusnäytteet ja vauvan sydänääniä seurattiin puolisen tuntia sydänkäyrillä. Lääkäri teki minulle huolellisen ultraäänitutkimuksen, jonka aikana totesi istukan virtauksien olevan optimaaliset ja lapsiveden määrän hyväksi. Vauva vaikuttaa kaikin tavoin touhukkaalta ja hyvinvoivalta. Vauvamme kasvaa tasaisesti omalla käyrällään, on siro mutta terve. Meidän rakas minivauva! <3

Pesänrakennusvietti yltyy viikkojen vierähtäessä eteenpäin. En malta odottaa, että pääsen sisustamaan uutta makuuhuonettamme ja lastenhuonetta. Toistaiseksi saan tyytyä pelkkään haaveiluun, sillä ennen suunnitelmien toteutusta meidän täytyy asentaa tulevaan makuuhuoneeseemme ovi. Tällä hetkellä huone yhdistyy avarana olohuoneeseen ja vaikka olemme nauttineet asunnon avaruudesta, on nyt aika saada toinenkin ovellinen makuuhuone. Nykyisestä makuuhuoneestamme tehdään Kamun oma huone ja me muutamme nukkumaan uuteen makkariin. Kunhan projektia saadaan eteenpäin, laittelen tänne sitten kuvia. 

<3:lla Mrs. M. ja kamu,

rv32+1

32. raskausviikko

Enää kaksi kuukautta laskettuun aikaan. Kuusi viikkoa täysiaikaisuuteen, yksitoista viikkoa yliaikaisuuteen. Jos lapsemme päättäisi ottaa isästään mallia, syntyisi hän jo reilun kuukauden kuluttua. Todellisuus lienee kuitenkin päinvastainen, sillä sekä äitini että siskoni ovat synnyttäneet esikoisensa yli viikon lasketun ajan jälkeen.

32. raskausviikon kuulumisia:

~ Vauvan liikkeet ovat voimakkaan tuntuisia. Potkuja tuntuu enää hyvin harvoin, liikkeet ovat enemmän möyrimistä, raajojen liikuttelua, hikottelua ja esimerkiksi pyllyn tunkemista vatsaani vasten. Liikkeet näkyvät usein selvästi ulospäin, etenkin selinmakuulla. Vauva tuntuu olevan lähempänä omaa ihoani, ja sitä on helppo tunnustella. Tyyppi tykkää nyrkkeillä alavatsaani, mikä aiheuttaa välillä kamalia pistäviä kipuja ja äkillisiä vessaan ryntäämisiä :D

~ Pahimmat hormoniheittelyt tuntuvat olleen poissa viimeiset viikot. Mielialat eivät heittele enää niin pahasti, eikä mies joudu enää kärsimään jatkuvasta tuittuilustani.

~ Kesähelteet ovat toistaiseksi sujuneet hyvin, en ole kokenut juurikaan turvotusta tai läkähtymistä. Juon todella paljon vettä, mikä ehkä auttaa asiaan. 

~ Iskias-tyyppiset selkävaivat ovat jo kahden viikon ajan estäneet normaalin kävelyn ja vaivanneet esimerkiksi yöunien laatua.

~ Yleisesti ottaen olo on energinen, väsymys ei ole vaivannut. Saisi oikeastaan vaivata vähän enemmän, sillä yöunet ovat todella katkonaisia ja unen saaminen hankalaa.

~ Napa on suorittanut ulos pompahtamisen :D

~ Kohtuni tekee harjoitussupistuksia päivittäin, mutta supistukset eivät onneksi ole kivuliaita tai muuten hälyttäviä. Viime päivinä supistuksia on tullut useammin, mikä johtunee stressin vapautumisesta ja flunssasta.

<3:lla Mrs. M. ja kamu,

rv31+1

Lomalla.

Kävin eilen neuvolalääkärissä, joka määräsi minut sairaslomalle äitiyslomaan saakka. On hieman haikeaa jättää työt kolme viikkoa suunniteltua aiemmin, mutta tämä on ehdottomasti oikea ratkaisu. Olo on huojentunut. Rentoutta ja lepoa tarvitaan, ja mieluummin käytän jäljellä olevan energian kodin laittamiseen, kesästä nauttimiseen ja kevyeen kuntoiluun kuin työskentelyyn. Olen toipumassa kovasta flunssasta enkä malta odottaa, että pääsen taas liikkumaan! Kävely on edelleen todella kivuliasta ja hankalaa, mutta esimerkiksi uinti, vesijuoksu ja kotijumppailu tekevät hyvää sekä mielelle että keholle. Tavoitteenani on nyt kesällä käydä vähintään kerran viikossa uimahallilla, niin kauan kuin se on minulle sallittua. Lisäksi yritän verrytellä ja voimistella erityisesti selkää, kivun sallimissa rajoissa. Olen tällä viikolla käynyt kiropraktikolla ja ensi viikolla on hieronnan ja fysioterapian vuoro, joten ongelmaan olen kyllä pyrkinyt puuttumaan monin eri keinoin. Jos noista keinoista ei ole apua, on vain hyväksyttävä että tämä on minun raskauteni kääntöpuoli, enkä sille mitään mahda.

 Kuvat rv29+0

Olen tehnyt ison ajatustyön selkäongelmia käsitellessäni ja lopulta tullut siihen tulokseen, että paljon on asenteesta kiinni: voin jumiutua kotiin valittamaan liikuntarajoittuneisuuttani, tai päättää nauttia kesästä kivusta huolimatta. Rajusta reumasta kärsivä ystäväni rohkaisi minua toteamalla, että kipuun tottuu ja sen kanssa oppii elämään. Elämästä voi silti nauttia, välttäen kipua aiheuttavia asioita ja suuntaamalla katseen toisaalle. Kun nyt näyttää siltä, että mitään ihmeparannusta raskausajan selkävaivoihin ei ole tarjolla, on vain pyrittävä nauttimaan jäljellä olevasta ajasta niin paljon kuin mahdollista. Siinä auttaa paljon mies, joka tulee halaamaan ja lupaa, että meille tulee kiva kesä yhdessä, vaikken voisi kävellä lainkaan <3

<3:lla Mrs. M. ja kamu,

rv31+1

Hehkeä räkänokka

Haaveilen karamelleista, suklaapiirakasta ja raskausystävällisestä nenäsumutteesta. Niin ja särkylääkkeestä joka veisi selän kivut pois. Pieni lapseni myllertää vatsassani ja muistuttaa siitä, että kaikki se kipu on sen arvoista. Hän on sen arvoinen, aina. 

Työreissu peruuntui, kun todella kova flunssa iski kotiimme. Olisihan se pitänyt arvata, että Mr. M:n yskä muuttuu minuun tarttuessaan voimat vieväksi räkätaudiksi. Reissun peruminen olisi ollut lähellä joka tapauksessa, sillä selkä on yhä aivan surkeassa kunnossa. Olen alkanut hiljalleen hyväksyä, että tämä ei tästä enää parane: loppukesä menee pahimmassa tapauksessa lähes täysin kävelykyvyttömänä. Ei tullutkaan minusta sitä supermammaa, joka heittelee kärrynpyöriä ja häärää reippaana kodissaan ja pihamaalla synnyttämiseen saakka.

On ihan ihmeellistä, miten tuo otus saa minut kaiken keskellä unohtamaan huoleni ja iloitsemaan olemassaolostaan. Hän myös huolehtii minusta: kipeänä ei tule yleensä syötyä läheskään tarpeeksi, mutta nyt on pakko huolehtia ravinnonsaannista, kun sen jakaa toisen kanssa.

Pian enää kaksi kuukautta laskettuun aikaan. En malta odottaa!

<3:lla Mrs. M. ja kamu,

rv30+5

Voihan selkä!

Äitiysloman alkuun olisi vielä kuukausi, mutta jää nähtäväksi miten pitkään voin vielä jatkaa töissä. Selkäni on mennyt todella huonoon kuntoon, nyt muutama päivä on mennyt pahasti linkuttaessa kun toiselle jalalle ei kestä kunnolla astua. Voin olla kiitollinen siitä, että olen raskausajan pysynyt enimmäkseen hyvässä kunnossa, mutta nyt meinaa välillä usko loppua. Tämän päivän olen viettänyt sairaslomalla ja kirjaimellisesti makoillut lähes koko päivän. Loppuviikon yritän jaksaa töissä, sitten onkin viikonloppu ja saan taas levätä. Tällä hetkellä selkää alkaa poltella jo kymmenen minuutin tietokoneella istumisen jälkeen, joten olo on melko pessimistinen. Toivotaan, että työterveydestä voisin saada vaikkapa lähetteen fysioterapeutille tai muuten neuvoja selän hoitoon. Tuntuisi hölmöltä joutua sairaslomalle selän vuoksi, kun muuten vointi on vielä energinen ja hyvinvoiva.

Lääkäreillä ja ihmisillä muutenkin tuntuu olevan sellainen asenne, että raskaus nyt vain on rankkaa aikaa selälle ja että sille ei oikein mahda mitään. Olen valmis hyväksymään tuonkin vaihtoehdon, mutta sitä ennen haluaisin löytää joitakin keinoja helpottaa kipuja ja siten mahdollistaa työskentelyni. Toistaiseksi olen löytänyt hieman apua Anita-raskaustukivyöstä ja alaselän kevyestä treenaamisesta, tosin kuluneiden päivien ongelmaan noista ei ole tuntunut olevan apua.

Oli muuten huvittavaa, kun opiskeluystäväni olivat viikonloppuna meillä kylässä ja sain kovasti kehuja siitä, miten hyvässä ja reippaassa kunnossa olen. Viime elokuussa synnyttänyt ystäväni kertoi siitä, miten kurjassa jamassa hän oli ollut muun muassa selän kanssa ja kuvaili kävelytyylinsä muistuttaneen entisen presidenttimme kävelyä. Tuolloin tätä linkuttamisongelmaa ei vielä ollut ja selkäkin oli viikonlopun yllättävän hyvässä kunnossa, kiitos levon ja venyttelyn. Oli pakko soittaa maanantaina ystävälle ja kertoa, että nyt täälläkin kävellään Mara-tyyliin :D

Mieli on tällä hetkellä upeasta kesäsäästä huolimatta hieman maassa, joten lienee paras jättää kirjoittelu ja hakea lohtua niistä kahdesta asiasta, jotka jaksavat piristää kurjinakin hetkinä: hyvä ruoka ja hyvä mies. 

<3:lla Mrs. M. ja Kamu,

rv29+6

ps. Tiesittekö, että tässä vaiheessa raskautta sikiön sydämen sykkeen voi kuulla painamalla korvan vatsaa vasten? Mr. M. kokeili asiaa eräänä iltana ja pulssi löytyi kuulemma todella helposti! Aika uskomatonta <3 Ihanaa, että nyt isällä ja vauvalla on sellainen oma Juttu.

pps. Kuvat kuluneelta 30. raskausviikolta

30. raskausviikko

Kesä on täällä. Viikko sitten ihastelimme pieniä vihreitä silmuja pihakoivuissamme, nyt maisema parvekkeelta on vihreää täynnä. Lämpö houkuttelee ulos, piknikille ja pienille kävelyille, lounas on syötävä töissä terassilla. Totesimme eilen Mr. M:n kanssa, että onneksi loppuraskauteni ajoittuu kesälle: on niin paljon tekemistä, niin paljon mistä nauttia, että aika vierähtää varmasti nopeammin kuin se tekisi syksyn tai talven ankeudessa.

Kolmaskymmenes raskausviikko pyörähti tänään käyntiin. Näihin aikoihin vauva availee ja sulkee silmiään, tekee hengitysharjoituksia, säätelee ruumiinlämpöään ja kuulee selkeästi kohdun ulkopuolisia ääniä. Keuhkojen kehittymisen huomaa erityisesti hikottelukohtauksista, joita vauva välillä saa: silloin koko vatsa hytkyy jatkuvasti vauvan hikottelun tahdissa! Sikiön koko on myös selkeästi kasvanut, minkä huomaa sen myllertäessä vatsassani. Välillä kauhistelen, että kun liikkeet jo nyt tuntuvat välillä melko tukalilta, miltä ne tuntuvat sitten kun vauva on pari kiloa painavampi ja kymmenen senttiä pidempi! Sikiön keskimääräinen paino on tällä raskausviikolla 1350 g, mutta meidän sirokokoinen kamumme lienee pari sataa grammaa kevyempi. Ilmeisesti sirot vauvat kulkevat suvussa, sillä myös siskoni lapset ovat mahassa ollessaan olleet pienikokoisia.

On muuten suloista, miten raskaus tekee miehistä huolehtivaisia ja helliä. Oma mieheni on tietenkin kaikkein selkein esimerkki tästä, hellyyden ja huolehtivaisuuden määrä on kyllä selkeästi lisääntynyt raskauden aikana. Olemme välillä naureskelleet sille, miten Mr. M. muistuttaa minua aina ajamaan varovasti, huolehtii ruokavaliostani ja miettii esimerkiksi kodin turvallisuuteen liittyviä asioita. Tämä huolehtivaisuusilmiö on kuitenkin havaittavissa myös ystävämiehissäni, jotka esimerkiksi käskevät minua syömään reilusti, kantelevat kevyetkin tavarat puolestani ja tulevat söpön hellä ilme kasvoillaan taputtelemaan mahaani kesken hääkeikan sound-checkin :D  Ne miespuoliset ystävät, jotka ovat päässeet tuntemaan vauvan liikkeitä mahan päältä, ovat liikuttuneet hurjasti. On ihanaa, että ystävät elävät niin innolla mukana raskaudessani <3

<3:lla Mrs. M. ja kamu,

rv29+0

Rauhoittumista.

Viime päiviin on mahtunut kiirettä, stressiä, musiikkia, ystäviä, äitienpäivän juhlintaa ja vähän huoltakin. Takana varmaankin koko raskausaikani kiireisin viikonloppu, jonka aikana tuli valvottua, tavattua paljon ihmisiä ja ajettua paljon autolla. Taisin saada kantapään kautta opetuksen siitä, miten tärkeää rauhoittuminen on raskausaikana: sunnuntai-iltana alkoivat tiheät harjoitussupistukset, jotka jatkuivat heti herätessäni. Harjoitussupistuksethan ovat täysin normaaleja etenkin viimeisellä kolmanneksella, mutta niiden tiheän toistuvuuden vuoksi halusin varmistaa kaiken olevan kunnossa. Eilen vierähtikin muutama tunti äitiyspolilla tutkimuksissa ja niihin jonottaessa, eikä mitään aihetta huoleen onneksi löytynyt. Oli jotenkin hassua mennä eilen sairaalan synnytysvastaanottoon, jossa äitiyspolin päivystys sijaitsee. Tuli sellainen fiilis, että ei minun pitäisi tänne tulla vielä ainakaan pariin kuukauteen! Ensi kerralla toivottavasti mennään sitten tositarkoituksella, eikä ihan pian! Aika vierähti yllättävän nopeasti hyvän ystävän ollessa seuranani, ja hyvitykseksi pitkästä odotuksesta pääsin vielä ihastelemaan vauvaamme ultrassa. Kaikki oli vauvallakin hyvin, tosin tämäkin lääkäri totesi hänen olevan melko pienikokoinen, kuitenkin normaaleissa rajoissa. Iltaan mennessä supistelu olikin loppunut käytännössä kokonaan ja loppuviikon pyrin ottamaan rennosti. 

Täytyy myöntää, etten ennen omaa raskautta ollut täysin ymmärtänyt sitä, miten paljon raskaus voi muuttaa elämää. On toki odottavia äitejä, joilla riittää energiaa, kuntoa ja intoa touhuta ihan normaalisti loppuun saakka, mutta minä olen askel askeleelta saanut kohdata ja hyväksyä omat rajoitukseni. Kovasti toivotun raskauden sujuva eteneminen on minulle kaikkein tärkein prioriteetti, enkä halua riskeerata lapseni terveyttä turhalla suorittamisella ja touhottamisella. Olen oppinut kuuntelemaan kehoani ja varaamaan aikaa rentoutumiselle, ja toisaalta iloinnut energisistä, aktiivisista päivistä. Olen oppinut tasapainoa.

Ai niin, kyllähän meilläkin juhlittiin äitienpäivää. Omat äitimme olivat päivän päätähtiä, mutta aamulla herätessäni pääsin nauttimaan herkkuaamiaista ja sain liikuttavan kirjeen sekä ilmapalloja Mr. M:ltä. Ensi vuonna on minun vuoroni olla ihan oikeasti Äiti äitienpäivänä. 

<3:lla Mrs. M. ja kamu,

rv28+5

Vauvahankintoja

 

 Olemme siinä mielessä hyvin onnekkaita esikoisen odottajia, että lähipiirissämme on useita lapsiperheitä. Olemme saaneet ystäviltä ja perheeltä huimasti vaatteita ja muita tarvikkeita vauvaa varten: tutteja, tuttipulloja, kantoliinoja, imetystyynyä... Muutamaa heräteostosta lukuunottamatta emme ole ostaneet itse lainkaan vauvanvaatteita ja tämänhetkisen saldon perusteella shoppailulle ei tule olemaan tarvetta. On muuten ihan hassua, miten anteliaiksi ihmiset heittäytyvät kun kyseessä on perheenlisäys! Hintavimmat hankinnat, kuten rattaat, sitteri ja turvakaukalo ostetaan ystäväpariskunnalta ja esimerkiksi pinnasängyksi meille tulee siskoni lasten vanha pinnasänky, jonka heidän isänsä on itse tehnyt. Niitä esitellään täällä sitten kesämmällä, kun ne kotiutuvat asuntoomme.

 

Tässä hieman maistiaisia: 

 

Kestovaippoja löytyy ihanissa kuoseissa ja väreissä!

 

 Musta-valkoraidat eivät koskaan mene pois muodista!

 

 Lisää musta-valkomuotia: ihana etanahaalari ja CMX-fanipaita

 

 Hempeitä retrokuoseja

 

 Aarteita viisivuotiaan siskontytön vauvavuosilta: kylpytakki ja korvapipo

 

 Söpöjä eläinkuoseja ihanissa väreissä

 

 Kisuleita, koiruleita, Muumeja ja pörriäisiä

 

Monipuolinen mobile

 

 Leikkialusta (kissat ihastuivat tähän vähän liikaa :D)

 

 Kokoontaitettava Flexibath-kylpyamme on pienen kylpyhuoneen pelastus!

 

 Taustalla äitiyspakkaus täynnä hyödyllistä ja söpöä tavaraa

 

Ystäväperheeltä lainaan saatu kehto, äitini virkkaama torkkupeitto,

anoppini ostama lammas ja oma  Jari-nalleni

 

ps. Suurin osa vaatteista jää nyt esittelemättä, yritin valikoida vähän neutraalimpia värejä, kun emme täällä halua sukupuolta paljastaa ;)